Elvytyskeinot
Ainoa oikea keinotekoisen hengityksen tapa on menetelmä »suusta nenään suuhun«. Tämän menetelmän käyttämiseksi potilaan pää on ensin asetettava niin, että leuka ja alaleuka kohoavat mahdollisimman paljon (kuv. 1, 1. osa). Suusta on poistettava lika (liete tms.) sekä tekohampaat (proteesit); on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei kieli liu’u taaksepäin ja tuki hengitysteitä.
Tekohengityksen suoritamme siten, että hengitämme mahdollisimman paljon raikasta ilmaa ja »puhallamme« sitä potilaan suuhun - nenään (kuva 1, 2. osa). Tartunnan välttämiseksi voimme asettaa ohuen nenäliinan potilaan suun päälle. Ulos puhaltamassamme ilmassa on vielä riittävästi happea loukkaantuneelle. Tekohengityksen rinnalla on kevyessä rytmissä painettava potilaan rintakehää sydämen alueelta (varoen, ettei kylkiluita murtu!), jotta sydämestä puristuva veri tukisi verenkiertoa. Kun rintakehä vapautetaan, sydän voi jälleen täyttyä verellä, ja tällä tavoin saamme aikaan tekohengityksen ja sydämen toiminnan. Tätä on jatkettava, kunnes potilas alkaa hengittää itse ja hänen sydämensä käynnistyy (kuva 1, 3. osa), eli kunnes lääkäri saapuu.
KUVA 1
Myrkytys syövyttämättömillä aineilla syntyy, kun otetaan vääriä tai liiallisia määriä lääkkeitä, sieniä ja bakteerien paratyfoidiryhmällä saastuttamia elintarvikkeita.
Jos tällainen myrkytys ilmenee, on ensin ja kiireellisimmin tyhjennettävä potilaan vatsa ja suolisto. Tyhjästä vatsasta neste voi siirtyä suolistoon 10 m min:ssa, ja kiinteät aineet laadusta ja määrästä riippuen 1-6 tunnissa. Jos potilas on tajuissaan, hänelle on heti annettava juotavaksi noin kaksi ruokalusikallista lääkehiiltä (sitä saa apteekeista; sekoitettuna lasilliseen kivennäisvettä, myös tavallinen vesi käy). Sen jälkeen potilasta on ärsytettävä oksentamaan (kutittamalla nielun yläseinämää lusikan varrella). Riippumatta siitä, onnistuiko oksentaminen, 3-4 m minuutin kuluttua potilaalle on annettava uudelleen 2 ruokalusikallista lääkehiiltä veden kanssa. Lääkäri on joka tapauksessa kutsuttava tai potilas toimitettava sairaalaan.
Syövyttävien (kaustisten) aineiden aiheuttama myrkytys. Myrkytys voi aiheutua kahdenlaisista syövyttävistä aineista: hapoista ja emäksistä.
Lyeistä (kaustinen sooda, sooda, lipeä) irtoaa paloina limakalvo huulilta, kielestä, suusta, ruokatorvesta ja vatsasta, ja ulostuleva sylki on tavallisesti veristä ja tunnusteltaessa liukasta. Huulet ja kieli turpoavat, ilmaantuu kipuja nielussa, ruokatorvessa ja vatsassa, kouristuksia ja oksentelua. Lye-vahingoittuneelle on annettava vettä sitruunan tai etikan kanssa (1-2 ruokalusikallista etikkaa 5 dl vettä) tai 3%-n borivettä, ja sitten maitoa tai 1-2 ruokalusikallista tavallista, syötävää öljyä.
Happomyrkytyksen merkit suussa: limakalvon syöpyminen ja palovammat (rikkihappo aiheuttaa mustia, suolahappo valkoisia ja typpihappo keltaisia syöpymiä). Suusta tuleva sylki tuntuu karhealta ja maistuu happamalta.
Potilaalla on kovia vatsakipuja, kouristuksia ja hän oksentaa. Hänelle tulee antaa maitoa, öljyä tai proteiinia (munia) kaikki vedellä laimennettuna. Sen jälkeen hänelle annetaan 1-2 teelusikallista paahdettua magnesiumia puoleen lasilliseen vettä laimennettuna niin, että hän juo sen pienin kulauksin. Kaustisten aineiden myrkyttämiä henkilöitä ei missään tapauksessa saa ärsyttää oksentamaan.
Tärkeää! Jos potilaan oksennuksessa on verta, oksentamisen jatkoinen ärsyttäminen on kielletty!
Sähköiskun ensiapu
Vaurioitunut on irrotettava sähköpiiristä. Jos mahdollista, sähköjohto on heti kytkettävä pois virtapiiristä kytkimen avulla, sulaketta poistamalla tai johtoa katkaisemalla. Katkaisu saa tapahtua vain eristetyllä työkalulla, esimerkiksi kuivasta puusta tehdyllä palalla tai äärimmäisessä tapauksessa kirveellä, jossa on kuiva varsi, tai pihdeillä, joissa on eristetty kädensija.
Poikkeustapauksissa on tehtävä oikosulku. Pelastajan on ehdottomasti huolehdittava omien käsiensä ja jalkojensa eristämisestä, ja siksi hänen on seisottava jonkin naulattoman laudan päällä, kuivien rievujen tai tuolin päällä. Oman kätensä hänen on suojattava esimerkiksi takkinsa hihalla, kuivalla liinalla, kumisilla tai nailonisilla käsineillä.
Pelastajan tulee asettaa loukkaantuneen alle eristävä alusta, esimerkiksi kuivia lautoja tai puutyökaluja ilman metalliosia, kuivia huiveja, PVC-levyjä. Parasta on, jos loukkaantunut itse hyppää irti ja samalla vapauttaa itsensä kosketuksesta sähköön, tai jos pelastaja nostaa loukkaantuneen sen jälkeen, kun hän on ensin eristänyt itsensä maasta. Loukkaantunutta saa koskea vain, jos eristys on moitteeton. Loukkaantuneen sormet tulee irrottaa kosketuksesta yksitellen ja varovasti ja samalla kääriä kuivaan huiviin tai muuhun kankaaseen.
Jos johdinlanka on kietoutunut loukkaantuneen ympärille, lanka on katkaistava eristetyin käsin ja jännitteellinen johdon pää on kiinnitettävä, jotta se ei aiheuttaisi uusia onnettomuuksia.
Pelastus on tietenkin aloitettava heti ja ehdoitta, loukkaantunutta ei saa jättää ilman apua. Sähkön katkaisun jälkeen loukkaantunut tulee asettaa vaakasuoraan asentoon, löysätä hänen vaatetustaan ja riisua ylävartalo kokonaan, sekä varmistaa hänelle valo ja puhdas ilma. Loukkaantuneen pää ei saa roikkua, vaan sitä tulee hieman kohottaa ja sen alle panna jotain (esim. taitettu takki).
Jos loukkaantunut on tajuttomassa tilassa, elvytys on ehdottomasti yritettävä.
On tutkittava sillä välin, päästävätkö loukkaantuneen suu ja sieraimet ilmaa läpi. Sylki, ruokajäännökset ja proteesit on poistettava. Nesteen kaataminen suuhun on kielletty. Jos loukkaantunut ei hengitä, on ryhdyttävä heti tekohengitykseen. Elvytystä voidaan tukea jalkapohjien harjaamisella, peräruiskeilla tai rinnan ja vatsan vuorotellen tapahtuvalla kaatamisella lämpimällä, vastaavasti kylmällä vedellä, mutta tekohengitystä ei saa keskeyttää. Jos loukkaantunut tulee tajuihinsa, häntä on edelleen hoidettava eikä häntä saa jättää yksin. Hänelle on annettava jokin lämmin juoma (kahvia, teetä, alkoholia jne.), mutta hänen on pysyttävä puolimakaavassa asennossa.
Kokemuksen mukaan lievät ja paikalliset vammat voidaan tilapäisesti jättää huomiotta (myöhemmin on annettava lääkärin apua), mutta vuotaville loukkaantuneille on annettava lääkärin apua heti.
Lastut, puru, pölyhiukkaset. Pölyn, roskan tai hyönteisen voidaan poistaa silmästä vetämällä alaluomea alas ja pyyhkimällä puhtaalla harsolla tai nenäliinalla. Jos esine on yläluomen alla, on yläluomi otettava keskeltä kiinni ja vedettävä eteenpäin alaluomen päälle niin, että ripset koskettavat yläluomen sisäpintaa. Jos vierasesinettä ei näin saada poistettua, ei pidä enää yrittää, vaan loukkaantunut silmä on sidottava ja haettava lääkäriapua.
Sieraimiin joutunutta vierasesinettä on yritettävä poistaa tukkimalla toinen sierain ja puhaltamalla voimakkaasti nenän kautta. Jos tämä ei onnistu, on haettava lääkärin apua.
Korvaan joutuneiden vieraiden esineiden poistaminen tulee jättää lääkärin tehtäväksi, sillä poistamisyrityksen yhteydessä voimme vahingoittaa tärykalvoa. Jos korvaan on joutunut jokin hyönteinen, korvaan (makuulla ollessa) tulee kaataa yksi (pieni) lusikallinen öljyä, sulatettua voita tai vettä ja pitää sitä 10-15 m minuuttia.
Henkitorveen joutunut vierasesine pyritään poistamaan siten, että loukkaantunutta pyydetään hengittämään syvään ja häntä lyödään hitaasti selkään lapaluiden väliin. Jos henkitorveen juuttunut esine ei ole terävä, loukkaantuneelle on annettava vettä, sitten leivänsisusta (meču) ja sosemaisia ruokia. Tällaisissa tapauksissa puhdistusaineiden antaminen on kielletty. Lääkärin seuranta on tarpeen.
Kynnen alle joutunutta tikkuista saa yrittää poistaa vain silloin, jos ulos työntyvä osa on riittävän pitkä, jotta sen voi ottaa kiinni pinseteillä tai nenäliinalla. Jos poisto onnistui, haavan annetaan vuotaa hieman verta ja se voidellaan sitten jodilla ja peitetään siteellä.
Vamman saaneen kuljettaminen
Vamman kuljettaminen ei ole helppo tehtävä, siihen tarvitaan ammattitaitoa, varovaisuutta ja riittävää fyysistä voimaa. Epäammattimainen kuljetus lisää potilaan kipua ja vaikeuttaa hänen tilaansa.
Ensin on todettava, onko potilas sellaisessa kunnossa, että hänet voidaan kuljettaa pois; hänet voidaan kuljettaa pois vain, jos hänelle on ensiavun sääntöjen mukaisesti annettu apua. Ennen kuljetusta verenvuoto on vähennettävä, haava sidottava ja murtuneet raajat immobilisoitava.
Jos sairaalaan on pitkä matka, loukkaantunutta tulisi mahdollisuuksien mukaan virkistää teellä tai kahvilla. Alkoholin antamista (konjakkia tms.) on vältettävä. Kuljetuksen aikana loukkaantunutta on valvottava ja tarkkailtava jatkuvasti, ja jos side tai immobilisaatiosidos löystyy, se on heti korjattava. Jos tajunta katoaa tai sydämen toiminta heikkenee, on käytettävä asianmukaisia elvytysmenetelmiä.
Kuljetustapa riippuu aina vamman laadusta, pelastajien määrästä sekä käytettävissä olevien kuljetusvälineiden tyypistä.
Potilaan nostaminen ja tukeminen on tehtävä harkitusti, rauhallisesti ja tyynesti. Kaikenlaista nykäisyä on vältettävä. Loukkaantuneen vaatetus ei saa olla ryppyinen, ja häntä nostettaessa hänet on nostettava siltä puolelta, joka ei ole vahingoittunut.
Toimitus ilman apuvälineitä
Kuljetus vain yhden pelastajan avulla. Jos loukkaantunut voi kävellä, pelastajan tulee tarttua häneen takaa ja auttaa häntä siten. Jos hän ei voi kävellä tai on tajuton, hänet tulee kuljettaa niin, että pelastaja polvistuu hänen viereensä, laittaa toisen kätensä kainalon alle ja tarttuu toisella polvitaipeen alta, nostaa hänet ja kantaa.
Kuljetus kahden pelastajan avulla. Loukkaantunutta, joka pystyy kävelemään, on tuettava molemmilta puolilta. Jos hän ei pysty kävelemään mutta on tajuissaan, hänen tulee pitää kiinni kantajista. Tajuttomassa tilassa oleva loukkaantunut tulee kuljettaa siten, että vahvempi pelastaja tarttuu häntä kainaloiden alta ja yhdistää kädet rintakehän yli, ja toinen asettuu loukkaantuneen jalkojen väliin ja ottaa hänet kiinni polvien alta. Heidän on nostettava hänet ja kannettava hänet samanaikaisesti.
Toimitus apuvälineiden avulla
Kuljetus paarilla. Loukkaantunut on asetettava varovasti paarille makuuasentoon. Tähän tarvitaan kaksi henkilöä, ja alaraajojen murtuman tapauksessa kolme henkilöä. Pelastajien tulee asettua loukkaantuneen toiselle puolelle ja nostaa hänet samanaikaisesti paareille.
Paareiden nostamisen, liikkeelle lähdön, pysäyttämisen ja laskemisen on tapahduttava kaikkien pelastajien toimesta samanaikaisesti, mutta heidän ei pidä kävellä samanaikaisesti, sillä muuten paarit nykähtelevät. Jos potilasta on kuljetettava pidempään, on hyvä sitoa paarien molemmille puolille yksi vyö, jonka pelastajat asettavat hartioilleen.
Vammautuneen kantaminen apuvälineillä. Jos meillä ei ole paaria käsillä, voimme improvisoimalla tehdä kantovälineen. Tarvittaessa loukkaantunut voidaan asettaa tikapuille, irrotettuihin ovenpuitteisiin, pöydälle ja kantaa siten. Sama voidaan tehdä peitteellä tai teltan kankaalla. Apuvälinepaarit voidaan tehdä myös kahdesta samanlevyisestä säkistä asettamalla niiden alapäiden läpi kaksi sopivan pituista lautaa. Paarien puuttuessa tajunnassa oleva potilas voidaan kantaa myös tuolilla. Pelastajien tulee asettua potilaan molemmille puolille, tarttua tuolin alaosaan ja selkänojaan ja kantaa näin.
Suosittelemamme ensiapulaatikon sisältö:
Sidepakkaus, keskikokoinen
kpl. 2
Sidossarja, suuri
kpl. 2
Sidosside, 10 х 5 m
kpl. 2
Steriili sideharso 1/2 m
kpl. 2
Vanu, 25 g
paketin 2
Tasainen sideharso leikattu 6 x 6 cm
paketin 1
Verenvuodon pysäyttämiseen tarkoitettu side
paketin 1
Hanzaplast, 4 cm × 1 m
paketin 1
Sakset
kpl. 1
Saksien suoja kangassäkistä
kpl. 1
Jodikapselit
kpl. 12
Ammoniakin hiha
kpl. 3
Muistivihko (40 sivua)
kpl. 1
Ensiapukäsikirja
kpl. 1