Jopa varovaisimmassa työssä voi sattua, että loukkaamme kätemme taltalla, hengitämme kemikaalien kanssa työskennellessä myrkyllistä kaasua tai putoamme tikkailta asennustöissä.
Yleisimmät onnettomuudet ja varotoimet
Palovammat. Vaaralliset paikat, toimet ja välineet: keittiö, pesutupa, kylpyhuone; rasvan sulattaminen, hitsaus; silitysraudat, uunit, vialliset lämmittimet, keittolevyt. Erityisen helposti syttyvät aineet: bensiini, eetteri, alkoholi, tärpätti, erityisesti puhdistusaineina ja hyönteisten torjunta-aineina.
Varotoimet: emme saa kasata roskia, sanomalehtipaperia, rättejä; emme saa jättää tuhkaa puiseen laatikkoon tai koriin; liedellä ja uunissa keittoastiat on asetettava niin, etteivät niiden kahvat ole kohti tulipintaa; syttyvien puhdistusaineiden kanssa on toimittava erittäin varovasti; tulta tai avotulta ei saa jättää valvomatta.
Hiilimonoksidimyrkytys, savu. Silitys hiilillä, uuni, jossa palaminen toimii puutteellisesti, tai liian aikaisin suljettu uuni, vialliset savupiiput.
Varotoimet: savupiippuja ja liesiä on valvottava ja puhdistettava jatkuvasti; hiiliraudoilla silitettäessä on silitettävä avoimen ikkunan ääressä; vuoteessa ei saa tupakoida; jos auto pysäköidään autotalliin, on sen jälkeen jätettävä seksi aikaa avoimeksi.
Kaasumyrkytys, kaasuräjähdys. Kaasuvalokaasuputkiston puutteet. vedenlämmittimien (boilereiden) virheellinen käyttö, vialliset tai sulkematta jääneet venttiilit. Kolme vaaratyyppiä: räjähdys, tulipalo, kaasumyrkytys.
Valokaasun vaarallisin ainesosa on hiilimonoksidi. Myrkytyksen merkkejä ovat: kalpeus, päänsärky, heikkous, huimaus, raajojen tunnottomuus, oksentelu, ripuli, uneliaisuus, ajoittaiset lihasnykäykset, tajuttomuus. Lopulta hengityselinten lamaantumisen seurauksena voi seurata kuolema.
Jos myrkytys kehittyy vähitellen pitkän ajan kuluessa (esim. kun asunnossa vuotaa kaasua hitaasti ja jatkuvasti), oireita ovat: kasvojen tyypillinen kalpea siniharmaa väri, lihasheikkous, väsymys, hermostolliset vapinat, suun, käsien ja jalkojen vapina, pyörtyminen (erityisesti ylös noustaessa), kuulo- ja näkökyvyn heikkeneminen, epävarma kävely, muistin ja keskittymiskyvyn heikkeneminen, levottomuus ja tahdonvoiman heikkeneminen.
Varotoimet: jos tunnemme kaasun hajua, ovet ja ikkunat on avattava heti, huone on tuuletettava pitkään, tulitikkua ei saa sytyttää, sähkövalaistuksen kytkeminen on kielletty; kaasuhana on suljettava kokonaan; kaasuputkissa ei saa käyttää kumiletkuja ilman kangasvahviketta; kaasuasennusten tiiviyttä ei saa tarkistaa avotulella, vain saippuavedellä!
Jos kaasulämmitin (autogeysir) ei syty, on heti suljettava lämpimän veden hana ja odotettava vähintään 10 m minuuttia, kunnes kaikki vapautunut kaasu on haihtunut. Tämän jälkeen on ensin sytytettävä sytytysliekki ja vasta sitten avattava lämpimän veden hana.
Kaasuliekin palamista on valvottava jatkuvasti. Jos liekki on kellertävä ja sen ääriviivat ovat pitkät ja haalistuneet, palaminen on epätäydellistä. Laitetta, jossa palaminen on epätäydellistä, ei saa käyttää. Kaasuliesien palamistuotteet tulee johtaa savupiipun kautta pois. Siellä missä tämä ei ole järjestetty, on kiinnitettävä suurta huomiota ilmanvaihtoon.
Sähköisku. Vialliset johdot, kodinkoneet, työkalut, eristämättömät johdot, kuluneet kytkimet, pistokkeet, lampunpidikkeet; erityisesti keittiössä, kylpyhuoneessa, pesutuvassa ja kellarissa; kannettavat lamput, määräysten vastaiset korjaukset viallisissa sulakkeissa (esim. langalla).
Varotoimet: kaikki vapaasti riippuvat sähköjohdot on poistettava; heikkoja ja eristämättömiä kytkimiä ja tarvikkeita ei saa käyttää; jokainen vika on korjattava välittömästi; kytkimiä ja johtoja ei saa korjata märin käsin!
Yleiset varotoimet kotipajassa
Työtilan, koneiden, työvälineiden ja suojavälineiden tulee olla asianmukaisia, kestäviä ja kunnossa.
Lattian tulee olla sileä, mutta ei liukas, hyväkuntoinen ja helposti puhtaana pidettävä.
Työpaikan tulee olla tilava, valaistu ja siinä tulee olla vapaata tilaa vähintään 80 cm leveydeltä.
Käyttäkäämme vain sellaisia tikkaita, joissa on ehjät ja tukevat askelmat ja jotka on ennen käyttöä testattu! Yksijakoiset tikkaat on varmistettava liukumista vastaan. Kaksijakoiset tikkaat on varmistettava saranoilla tai ketjuilla, etteivät ne pääse avautumaan. Korkealla työskenneltäessä on aina käytettävä turvavaljaita.
Sähkölaitteet tulee valmistaa ja käyttää ainoastaan voimassa olevien standardien ja määräysten mukaisesti.
Luonnollisen ja keinotekoisen valaistuksen tulee olla riittävä ja käytännössä varjoton työpisteessä ja käsillä, eikä se saa samalla olla häikäisevä.
Työvaatetuksen - erityisesti vaarallisten koneiden läheisyydessä - tulee olla asianmukainen. Ei saa käyttää väljiä vaatteita, joissa on vapaasti riippuvia osia; essut, huivit ja solmiot eivät ole sallittuja. Hiukset on suojattava hatulla.
Suojalaseja ja maskeja tulee käyttää, jos on olemassa sirpaleiden, kipinöiden ja syövyttävien nesteiden pisaroiden vaara. Voimakasta valoa vastaan on käytettävä myös asianmukaisia tummia laseja.
Syttyvät ja räjähtävät kaasut, höyryt sekä pöly on poistettava tehokkailla poistopuhaltimilla. Jos tilassa on syttyviä tai räjähtäviä kaasuja, höyryjä tai pölyä, lämmitystä tai valaistusta avotulella ei saa käyttää. Samoin tällaisiin tiloihin ei saa sijoittaa sisäpolttomoottoreita eikä hiomakoneita. Näiden tilojen ilmanvaihtoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos käytettävissä on palontorjuntavälineitä ja -laitteita (käsikäyttöisiä), niiden on aina oltava toimintakunnossa ja niiden käyttöä on harjoiteltava ajoittain.
Itsesyttymisalttiiden aineiden, lastulevyjen ja rasvaisten rievujen kasauttaminen on kielletty!
Koneiden liikkuviin osiin on asennettava sellaiset suojukset, että myös näiden osien satunnainen keskinäinen kosketus estyy.
Ensiapu tapaturman jälkeen
Ulkopuolisen verenvuodon tyrehdyttäminen. Tärkeintä on sulkea vaurioituneet valtimoa ja suojata haava infektiolta sopivalla sidoksella (kuv. 1). Haavasta ei saa poistaa veren jäämiä eikä haavaa saa valella tai huuhdella nesteillä. Hyvin asetettu side vähentää loukkaantuneen kipuja. Ulkopuolisesta verenvuodosta kärsivän henkilön tulee istua tai maata, ja vuotava kehonosa on kohotettava. Ensiapuun tarvittavat materiaalit ovat: steriili sideharso, pumpuli ja siteet. Jos haava tai sen ympäristö on likainen pölystä, mudasta tai muista tarttuvista aineista, haava on pyyhittävä steriilillä sideharsolla (tai huuhdeltava vetyperoksidilla), ja haavan ympäristö on siveltävä ohuesti 5%-nisella jodilla (jos jodia ei ole, niin alkoholilla tai Kölninvedellä).
On erotettava kapillaarien, syöttösuonten ja päävaltimoiden (lyöntisuonten) verenvuoto.
Pienempi hiussuonivuoto tyrehdytetään yksinkertaisella peittosidoksella (kuv. 1, 1. osa). Runsaampi vuoto tyrehdytetään painesidoksella. Haavalle asetetaan steriili sideharso ja harson päälle pumpulia. Tämän jälkeen muotoillaan »tamponi«, eli harsolla kääritty ja pallon muotoon taiteltu sideharso tai pumpuli (saksanpähkinän, munan tai nyrkin kokoinen, haavan koosta riippuen), joka asetetaan pumpulin päälle, ja koko pakkaus sidotaan hieman tiukemmin. (Pumpulia ei saa asettaa suoraan haavalle!) Jos veri tihkuu läpi, sidosta ei pidä poistaa, vaan sen päälle on asetettava uusi sidos! Haavojen sitomiseen soveltuvat parhaiten niin sanotut ensisidokset, jotka koostuvat steriilistä sideharsoista (tyynyn muodossa) ja steriilistä sidoksesta. Suurten raajasuonten verenvuoto tyrehdytetään asettamalla kiristysside haavan yläpuolelle (kuv. 1, 2. osa).
Valtimovaurio voidaan tunnistaa siitä, että veri pulppuaa voimakkaana suihkuna ja on kirkkaanpunainen. Pääsuonivaurion yhteydessä veri tulee haavasta joko suihkuna tai vain hitaasti tihkuen, riippuen haavan koosta. Molemmissa tapauksissa verenvuoto voidaan tyrehdyttää vain sitomalla haava. Raajojen verenvuoto saadaan helpommin pysäytettyä, jos vuotava osa nostetaan ylös (kuva 1, 3. osa) ja sidotaan tiukasti aloittaen distaalipäästä kohti vartaloa. Tämä toimenpide on erityisen tarpeen, jos loukkaantunut on menettänyt paljon verta, sillä näin saadaan aikaan normaali verenpaine. Painesiteen tulee valtimon verenvuodon yhteydessä sijaita sydämen ja vaurioituneen kohdan välissä, ja laskimoverenvuodon yhteydessä raajan osassa, joka on kohti sormia. Ennen kuin haava sidotaan, vammautunutta kohtaa tulee nostaa hieman, sillä näin verenvuoto vähenee. Verenvuodon tyrehdyttämiseen tarkoitetuksi kiristyssiteeksi sopivat parhaiten leveä kuminauha tai kumiletku. Tärkeä sääntö on, että kiristyssidettä saa käyttää vain silloin, kun peittositeellä tai painesiteellä ei ole onnistuttu tyrehdyttämään verenvuotoa. Lisäksi on erittäin tärkeää, ettei kiristyssidettä saa jättää jalkaan tai käteen yli 1-1,1/4 tunniksi, koska ne puutuvat. (Tämä tarkoittaa, että tarvitaan nopea lääkärin toimenpide tai loukkaantunut on kuljetettava heti sairaalaan.) Erittäin voimakkaan verenvuodon yhteydessä on yritettävä tyrehdyttää veri painamalla sormilla (kuva 1, 4. osa), valtimon verenvuodossa sydämen ja vammautuneen kohdan välistä ja laskimoiden kohdalla distaalipuolelta. Valtimon verenvuoto kaulassa voidaan saada tyrehdytettyä lääkärin saapumiseen asti vain sormipaineella. Paljon verta menettäneelle potilaalle, jos hän on tajuissaan eikä hänellä ole oksennusärsytystä, tulee antaa kahvia tai teetä ja tehdä peräruiske haalealla ruokasuolaliuoksella.
KUVA 1
Nenäverenvuodon tyrehdyttäminen. Potilas on asetettava istuvaan asentoon, pää on taivutettava taakse ja nenän rustoa painettava peukalolla 10-15 m minuutin ajan. Jos verenvuotoa ei saada tällä tavoin tyrehdytettyä, sieraimet on täytettävä puhtaalla harsolla tai pumpulilla, pää on taivutettava eteenpäin ja tässä asennossa odotettava, kunnes verenvuoto lakkaa.
Palovammat. Henkilölle, jonka vaatteet ovat syttyneet palamaan, on laitettava paksu peite tai takki ja kaadettava vettä päälle. Palovammaan on asetettava sideharsoa tai pehmeää kangasta, joka on kostutettu rasvaisella tai öljypohjaisella voiteella, ja sen jälkeen side. Palaneita kohtia ei saa koskea sormilla eikä millään esineillä (rakkulaa puhkaista jne.), ennen kuin lääkäri saapuu.
Voimakkaiden happojen aiheuttamissa palovammoissa happo on pyyhittävä pois, kohta on huuhdeltava välittömästi vedellä, sille on asetettava rasvalla kostutettu sideharso ja side.
Mustelma. Mustelman kohta on kipeä, turvonnut ja punainen. Jos iho on vahingoittunut ja hiertynyt, se tulee voidella ohuesti alkoholilla tai jodilla ja peittää siteellä.
Nyrjähdys. Nivelten kiinnittävien ja suojaavien siteiden vaurio aiheuttaa kipua, mutta ei niin voimakasta kuin sijoiltaanmenossa. Ensiapu: lepo ja kylmät kääreet.
Luksaatio. Luiden päiden virheellinen asento nivelissä vamman jälkeen aiheuttaa kovaa kipua. Nivelen muoto muuttuu ja loukkaantunut ei voi liikkua. Maallikon ei pidä yrittää asettaa sijoiltaan mennyttä niveltä paikoilleen, koska se vain lisää vaivaa. Loukkaantunut tulee asettaa lepoasentoon ja kutsua lääkäri. Jos sijoiltaan mennyt nivel asetetaan nopeasti paikoilleen, potilas paranee nopeammin.
Luunmurtumat. Luun murtuma on luun jatkuvuuden katkeaminen. Potilas ei voi liikuttaa vaurioitunutta ruumiinosaa eikä esimerkiksi varata painoa murtuneelle jalalle. Luun murtuma voi olla eri asteinen: hiushalkeama, murtuma, jossa on irronneita pieniä kappaleita, tai lopulta avomurtuma. Kaikista vammoista vaikein on avomurtuma, johon liittyy myös tulehdusvaara. Siksi haavakohtaan asetetaan steriili sideharso. Jos toteamme, tai on syytä epäillä, että kyseessä on luun murtuma, ja jos voimme nopeasti hankkia lääkärin avun, on parasta asettaa potilas makuulle ja odottaa lääkäriä. Jos potilas sen sijaan täytyy kantaa, vaurioitunut jalka on immobilisoitava (kuv. 2). Potilaan riisuminen on aloitettava vammattomalta puolelta (pukeutuminen päinvastaisessa järjestyksessä). Vaatteet on ompeleiden kohdilta leikattava auki, kuitenkin siten, ettei vaurioitunutta ruumiinosaa liikuteta tarpeettomasti. Käden immobilisointi tehdään kiinnittämällä käsi rintaan. Tämä on mahdollista myös ilman sitomista (kuv. 2, 1. osa) tai siteellä, eli kangasliinalla (kuv. 2, 2. osa). Jalan murtuessa vaurioitunut jalka kiinnitetään vammattomaan jalkaan. Jos emme ole varmoja siitä, että kyseessä on murtuma (se voi olla myös sijoiltaanmeno), on silti toimittava niin kuin kyseessä olisi murtuma. Murtunut luu on immobilisoitava yhdessä kahden viereisen nivelen kanssa: murtunut käsi yhdessä rannenivelen ja kyynärnivelen kanssa; murtunut jalka yhdessä polven ja nilkan kanssa (kuv. 2, 3. osa). Immobilisointivälineenä voi olla keppi, vahvempi lauta tai jokin tasainen esine. Kaikki nämä välineet on ensin käärittävä johonkin kankaaseen.
KUVA 2
Murtunut raaja on ensiapuun saakka tuettava jotakin tasaista pintaa vasten (kuva 2, 4. osa).
Hiilimonoksidimyrkytys voi syntyä: viallisista tai puutteellisesti suljetuista kamiinoista; autosta autotallissa; kaasun kytiessä (vialliset johdot, venttiilit, liekin virheellinen palaminen jne.). Myrkytyksen alkuoireita ovat päänsärky, huimaus, pahoinvointi, oksennusärsytys. Myöhemmin seuraa niin voimakas heikkous, että potilas ei pysty kävelemään eikä, vaikka on tajuissaan, voi paeta. Hengitys on aluksi tihentynyttä, myöhemmin vammautunut alkaa tukehtua ja hengitys muuttuu hitaammaksi. Loukkaantunut on vietävä heti raittiiseen ilmaan (ja tila tuuletettava), jos hän on tajuissaan, häntä tulee kehottaa hengittämään syvään ja jos hän pystyy nielemään, antaa hänelle vahvaa kahvia tai teetä. Jos hän on tajuton, tulee antaa tekohengitystä.
Hiilidioksidimyrkytys. Kyse on itse asiassa tukehtumisesta hapenpuutteen vuoksi. Sitä syntyy syvissä kellareissa viinin käymisen yhteydessä, viemäriputkissa ja laskeuduttaessa vanhoihin kaivoihin. Pelastajalla tulisi olla suojavälineet (hapen syöttö) mentäessä näihin tiloihin, tai jos tällaisia välineitä ei ole, hänen tulisi sitoa vyötärönsä ympärille vahva köysi, jonka päätä pitävät tilan ulkopuolella olevat, hengittää syvään sisään sisään mennessään ja yrittää pelastaa tai nostaa loukkaantunut pois pidättäen hengitystä.