Omakotitalo
Rakentamisen alkuvaiheen vaikeudet
Se, joka on pienemmissä rakennustöissä hankkinut jo riittävästi kokemusta kodin taitajana, ryhtyy helpommin perheasunnon tai omakotitalon rakentamiseen. Tässä ei tarkoiteta, että hän itse suorittaisi rakentamisen, sillä kyse on työstä, joka edellyttää tiettyjä ammattilaisia. Mutta on joka tapauksessa hyvä, että myös >>investori<< on perehtynyt näihin töihin ja että hän osallistuu yksinkertaisempiin tehtäviin itse, ja tarvittaessa myös hänen perheenjäsenensä tai ystävänsä osallistuvat. Tässä puhutaan juuri osallistumisesta »suurten« rakennushankkeiden yhteydessä, eli rakentamisen valmisteluista.
Rakentamista varten on ensin hankittava tontti. Ennen ostoa ei riitä, että tontti vain »katsotaan«. Parhaan mahdollisen lähtökohdan turvaamiseksi tulevaa rakennusta varten on hankittava tietoa useista tonttiin liittyvistä asioista. Ennen ostoa on suositeltavaa neuvotella asiantuntijan kanssa. Tontin sijainti, maaston muoto, kaltevuus, maaperän koostumus ja luonne, maaperäolosuhteet, tuulensuunnat, tontin mitat ja muoto, tontilla oleva kasvillisuus sekä kulkuteiden ja kunnallistekniikan sijainti ja kunto ovat erittäin tärkeitä tekijöitä ja vaikuttavat merkittävästi suunnitteluun ja rakentamiseen. (Esimerkiksi korkea pohjaveden pinta edellyttää lisävedeneristystöitä, tai kivisessä maassa perustusten tekeminen on vaikeampaa). Näitä tekijöitä tarkasteltaessa voi osoittautua, että »edullinen« tontti onkin todellisuudessa »kalliimpi«.
Ennen ostoa on tutkittava myös maan »oikeudellinen asema«. Maarekistereistä on tarkistettava, onko maa todella vapaa myytäväksi eikä siihen ole esimerkiksi kohdistettu velkoja, kiinnityksiä tms. On mahdollista, että maahan liittyy erityismääräyksiä, kuten oikeus tai velvollisuus antaa kulku muille käyttäjille, veden tai vesijohdon johtaminen, lunastus, teiden rakentaminen tai muut ehdot (kuva 1). Maarekisterien tarkastamisen jälkeen on käännyttävä kunnan toimivaltaisen viranomaisen puoleen saadakseen tietoja rakentamismahdollisuuksista kyseiselle tontille. Siellä saamme tietää, millainen rakennus siellä saadaan tai täytyy rakentaa (maantasoinen, kerroksellinen jne.), saako ylipäätään rakentaa, sekä millaiset ympäristön kaavoitukselliset tulevaisuussuunnitelmat ovat (missä tullaan rakentamaan leikkikenttä, lastentarha, kauppoja jne.). Jos tontin yksityiskohtaisen tarkastuksen tulokset ovat suotuisat ja maarekisterien tila on kunnossa, ja myös toimivaltaisen rakennusviranomaisen lausunto on meille edullinen, eli mitään rajoittavia tekijöitä tai sellaisia seikkoja ei ole, jotka lisäisivät rakentamiskustannuksia, voimme ostaa maan noudattaen osto- ja omistuksensiirtomääräyksiä. Tällaiset yksityiskohtaiset ennakkotiedot säästävät meidät myöhemmiltä pettymyksiltä ja tarpeettomilta kustannuksilta, ja ehkä jopa koko rakennussuunnitelman kariutumiselta.
KUVA 1
Tontin ostamisen jälkeen tarvitaan rakennuslupa. Tämän luvan tarkoituksena on, että rakennus toteutetaan voimassa olevien määräysten mukaisesti ja että rakentamiseen oikeutettu omistaja toteuttaa rakennuksen niin, ettei siitä aiheudu haittaa naapureiden ja yhteisön eduille. Se, joka rakentaa ilman määrättyä rakennuslupaa ja ammattitaidottomasti, saa varautua siihen, että rakennus puretaan pakkotoimin hänen kustannuksellaan.
Rakennuslupahakemuksen mukaan tulee liittää myös ote lainhuutorekisteristä todisteeksi siitä, että hakija on maan täysivaltainen omistaja. Lisäksi on hankittava tontin asemapiirros sekä rakennuksen suunnitelma (asemapiirros ja yksityiskohdat) teknisine kuvauksineen. On suositeltavaa hankkia asianomaiselta viranomaiselta tietoa myös suunnitelman ehdoista (mittakaava, kappalemäärä jne.) silloin, kun keräämme tietoja tontista. Puutteelliset suunnitelmat ovat usein vakava ongelma. Suunnitelmia voivat laatia vain siihen valtuutetut laitokset tai henkilöt. Tarkoituksemme ei ole vaikuttaa tuleviin »sijoittajiin«, mutta haluamme kiinnittää huomiota siihen, että suuremmista suunnitteluorganisaatioista voi saada valmiita tyyppipiirustuksia, jotka ovat suhteellisen edullisia, nykyaikaisia ja taloudellisia sekä useina variaatioina laadittuja, niin että ne voivat täyttää monenlaiset vaatimukset. Näiden suunnitelmien perusteella voidaan helpommin saada rakennuslupia, joihin sisältyy määrä- ja kustannusarvio.
Oman talon rakentamisessa jokaisella ihmisellä on omat ideansa. Nämä ideat voivat olla oikeita ja realistisia, mutta monet niistä ovat epärealistisia, koska ne ovat toteuttamiskelvottomia, epäekonomisia ja epäajanmukaisia, ja usein myös mauttomia. Suunnittelijan on hanketta laatiessaan noudatettava tiettyjä liittovaltion määräyksiä, normeja ja suunnittelua koskevia säädöksiä (esim. WC:n sisäänkäynti ei saa olla keittiöstä, huoneen vähimmäispinta-ala on määrätty, sisätilojen vähimmäiskorkeus, tilojen sijoittelu, pintamateriaalit, ikkunoiden pinta-alat ym. eivät ole vapaasti valittavissa), mutta samalla hänen on täytettävä myös yksilöiden, eli omistajien, vaatimukset. Suunnittelijoiden tarkoituksenmukaisia ja taloudellisia ehdotuksia tyyppiratkaisujen käytöstä (palkit, ovet, ikkunat ym.) on arvostettava.
Yksilöiden edut ja näkökohdat voivat parhaiten tulla esiin julkisivun valinnassa ja muotoilussa, tilojen ryhmittelyssä, lämmitysjärjestelmässä, terasseissa, kellareissa, sivurakennuksissa jne. Kiinnitämme huomiota siihen, että toimivaltainen viranomainen ei myönnä rakennuslupaa epäammattimaisten ja epäekonomisten hankkeiden perusteella, jotka eivät ole asuntorakentamista koskevien määräysten mukaisia, juuri sijoittajan edun vuoksi.
Kun olemme saaneet rakennusluvan, on rakennustyöhön valmistauduttava huolellisesti. Hyvä valmistelu säästää meidät myöhemmiltä tarpeettomilta töiltä. Rakennusluvan hankkimisen rinnalla on jonkun tehtävä määrä- ja kustannusarvio. Sen perusteella voidaan määrittää tarvittava rakennusmateriaalin määrä (ottaen huomioon myös tarpeellinen hävikki). Näitä asiakirjoja tarvitaan myös rakennuslainan saamiseksi. Jos olemme hankkineet myös tarvittavan lainan (tai käteisen rakennustöiden aloittamista varten), seuraa rakennusmateriaalin hankinta.
Materiaali on parasta hankkia joltakin kauppaliikkeeltä. On myös mahdollista hankkia jo käytettyä materiaalia - mikä on huomattavasti halvempaa - mutta tästä on joka tapauksessa sovittava asiantuntijan kanssa (ja ostettava yhdessä). Nimittäin rapaiset, laastilla tahritut tiilet aiheuttavat myöhemmin vaikeuksia muuraus- ja rappaustöissä, koska ne “läpäisevät” laastin ja maalipinnan. Puupalkeissa, parketissa ja lankkulattioissa saattaa piillä sieniä ja hyönteisiä, jotka vuoden tai kahden kuluttua voivat aiheuttaa valtavia vahinkoja. Joillekin kattotiilille tarvitaan kaksinkertainen määrä ruoteita, joten halpa kattaminen voi myöhemmin tulla kalliimmaksi. Samoin pehmeä, käytetty kalkkikivi ei kestä pakkasta, joten emme voi käyttää sitä muuraukseen ja perustuksiin. Yleisesti ottaen on oltava hyvin varovainen, olipa kyse uusista tai vanhoista, usein halvoista rakennusmateriaaleista. Omistusoikeuden todistavat asiakirjat on aina pyydettävä ja säilytettävä, mutta myös kaikki muut kuitit ja asiakirjat on säilytettävä huolellisesti.
Ennen kuin ensimmäinen materiaalierä saapuu, tontilla on vielä järjesteltävä monia asioita. Jos tonttia ei ole vielä aidattu, aita on pystytettävä rajojen sovittamisen jälkeen naapureiden kanssa ja virallisten tietojen mukaisesti. Kadun puoleinen aita sekä oikea sivuaita ja takaa oikea puolikas, kaikki tämä kadulta katsottuna, on meidän tehtävä. Vasen sivuaita ja takaa vasen puolikas kuuluvat vasemmalle, eli takana olevalle naapurille. Hanki viralliset asiakirjat aidoista, niin vältät mahdolliset myöhemmät riidat ja ehkä myös oikeudenkäynnit. Rakennusmateriaalien kuljetuksen kannalta on suositeltavaa tehdä vain tilapäinen ja siirrettävä aita.
Rakentamisen perusedellytys on veden saatavuus paikan päällä, koska veden kuljetus on kallista ja hankalaa. Jos olemme poranneet kaivon ja vesi on rikkipitoista, karvasta, suolaista tai pahanhajuista, on pyydettävä apua sopivan (syvän) kaivon poraamiseen tai veden neutralointiin erikoistuneelta asiantuntijalta. Aggressiivista tai likaista vettä ei voida käyttää rakentamisessa, koska se pilaa betonin tai laastin lyhyessä ajassa. On myös kaivettava kalkkikuoppa niin, ettei se haittaa kuljetusta ja että se on riittävän kaukana tulevista seinistä. Kuopan pohja voi olla 3 x 2 m, ja syvyys 1,5 m.
Tarvitaan myös yksi rakennus materiaalien, työkalujen säilytystä sekä pukeutumista varten. Tätä varten on rakennettava tilapäinen maja, jonka pohja on 3 x 3m, puusta, ruovosta tai tiilestä, ja jossa on sulkemismahdollisuus. Mutta paljon parempi on rakentaa etukäteen jokin sivurakennuksista, esimerkiksi polttoainevarasto, johon meillä on myös rakennuslupa, ja käyttää sitä varastointiin. Emme saa unohtaa myöskään WC:n rakentamista paikkaan, joka on kaukana vedestä. Kun työkalut ja apumateriaalit (puusepänpuristimet, köydet ym.) on tuotu paikalle, voimme aloittaa rakennusmateriaalin kuljetuksen järjestämisen.
Kuorma-auto on vuokrattava niin, että sitä käytetään täysin tehokkaasti. Irtonaisille materiaaleille on pyydettävä kippiautoja. Meidän on vältettävä halpaa, mutta kiellettyä kuljetusta. Tuotu materiaali on sijoitettava tulevan rakennuksen läheisyyteen siten, ettei se haittaa jatkokuljetusta, sillä näin vältämme tarpeettomat siirrot. Sementti on säilytettävä katon alla tai peitettynä, tiilet pinottuna sidottuina, ilman loukkaantumisvaaraa, ja hiekka sekä sora aidattava tiilillä (hajoamisen estämiseksi). Sammutustyön, jossa käytetään kalkkia, on parasta antaa asiantuntijan tehtäväksi.
Tämän jälkeen voimme »merkitä« rakennuksen paikan. Tämän tekee työnjohtaja. Hän määrittää rakennuksen tarkan sijainnin tontilla, kulmien paikat ja korkotiedot. Rakennuspaikalta on poistettava rikkakasvit ja humus (mahdollista myöhempää käyttöä varten). Rakennusalueen tulee olla tasainen, jotta työnjohtaja voi määrittää perustusten sijainnin narun avulla. Perustusten kaivantojen leveys merkitään paaluilla. Voimme osallistua myös näihin töihin työnjohtajan valvonnassa, ja kaivantojen kaivaminen on kokonaan meidän työtämme. Löyhällä maaperällä tarvitaan tuentaa, ja kovalla maalla meidän on tehtävä kaivannot täsmälleen annettujen mittojen mukaan siten, että hakkaamme seinämien reunat. Kaivettu maa pyritään tasoittamaan paikan päällä, 1-2 m kaivannosta, mutta se on useimmiten kuljetettava. Maan kuljetus kannattaa hoitaa kuorma-auton paluukuljetuksena, joka tuo rakennusmateriaalin. Kaivantojen kaivamisen jälkeen on parasta aloittaa heti perustusten tekeminen (jotta sade ei vahingoittaisi kaivantoja) (kuva 2).
KUVA 2
Rakentaminen
Perustuksen syvyyden tulee joka tapauksessa olla vähintään 30 cm maanpinnan alapuolella, routarajan alapuolella. Nopein ja samalla edullisin perustus on niin sanottu »kelluva kivi«, jonka voimme tehdä itse mestarin ohjeiden perusteella. Tiiliperustus on hyvin kallis, ja sen voi rakentaa vain ammattilainen. Kumpuilevilla paikoilla paras ratkaisu on kivestä muurattu perustus. Ulkoseinien pääperustusten valmistamisen jälkeen on tehtävä väliseinien ja sisäseinien perustukset.
Edellä mainitun perusteella olemme huolellisella työllä jo valmistaneet tarvittavat perustukset. Hyvän eristyksen takaamiseksi mestari asentaa kaksi kerrosta bitumisia eristyslevyjä 150, ja kolme kerrosta kuumaa bitumia varmistaa täydellisen sulkeutumisen. On myös kiinnitettävä huomiota siihen, että eristys on 3–10 cm leveämpi kuin seinä ja että liitoksissa on vähintään 15 cm limitys. Vaakasuoran eristyksen kantavien seinien tulee kaikkialla liittyä väliseinien vaakasuoriin eristyksiin ja lattian alapuolisiin eristyksiin. Monet laiminlyövät huolellisen eristyksen, mutta eristys on yksi rakennuksen käyttökelpoisuuden perusedellytyksistä (kuv. 3)
KUVA 3
Ulkoisten pääseinien, sisäisten pääseinien ja väliseinien aloituskorkeuden on oltava vähintään 30, ja vielä parempi 40 cm, ympäröivän maaston tason yläpuolella suunnitellun lattiatason läheisyydessä. Rakennusmestaria, joka hoitaa työn organisoinnin ja niin sanotut tarkat työt, voidaan auttaa paljon muurauksen aikana. Siksi on suositeltavaa, että muurauksena, yhtenä paljon työtä vaativista työvaiheista, valmistelemme hyvin ja laadimme sen etenemissuunnitelman yksityiskohtaisesti ja huolellisesti.
Riippumatta siitä, mitä materiaalia käytämme muuraukseen, tiiliä, ontelotiiliä, harkkoja, pakkasenkestävää lohkarekiveä tai työstettyä jalokiveä, seuraavat kultaiset säännöt pätevät kaikkeen muuraukseen.
- Älkää pyrkikö tekemään kaikkea itse! Hyvän muuraustyön laadun voi varmistaa vain ammattitaitoinen työvoima. Jos emme ole opiskelleet muurarin ammattia, auttakaamme silloin tiilien kantamisessa, lisäämisessä, laastin sekoittamisessa ja kantamisessa, telineiden siirtämisessä ym. (kuv. 4).
KUVA 4
2. Seinän tarvittavan kantavan leveyden määrittää asiantuntija jo suunnitteluvaiheessa. Lämmöneristyksen kannalta tarvittava paksuus riippuu seinämateriaalista, ja tämän suureen pienin arvo on kuormituksen keston kannalta määräyksillä säädelty. Seinien paksuudessa ei pidä säästää hinnalla millä hyvänsä, sillä myöhemmin lämmityskustannukset ovat suuremmat; sitä paitsi ohuissa seinissä voi esiintyä vesihöyryn tiivistymistä, mikä on terveydelle haitallista ja turmelee maalipinnan sekä kalusteet. Meidän lämpöolosuhteissamme suositeltavia ovat tiiliseinät, joiden leveys on 38 cm (ilman laastia). Kiviseinien tulisi olla vähintään 50 cm leveitä (jo pelkästään kuormituksen keston vuoksi). On myös erilaisia muita seinäratkaisuja, joista tunnetuin on pitkittäin asettujen ontelotiilien ja pystyyn asetettujen pienempien tiilien yhdistelmä. Näiden seinien paksuus on 33 cm, mutta se edellyttää huolellista työnsuoritusta. Hyvä seinä on täysin pystysuora ja sen yksittäiset osat on muurattu limitykseen. Tiiliseinissä on kiinnitettävä erityistä huomiota myös siihen, että tiilirivit ovat tasaisesti ja vaakasuoraan asetettuina. Mitojen säilyttämiseksi muurauksen aikana on käytettävä puita, lautoja, köysiä ja luotilankaa, ja muurauksen oikeellisuus on tarkastettava usein (vähintään 2-3 kerroksen jälkeen).
3. Vaaka- ja pystysaumojen (kivessä viisteisten) tulisi olla noin 1 cm, ja nämä saumat tulee täyttää hyvin laastilla. Laastin laadun määrittää asiantuntija; tavallisesti käytetään laastia, jonka merkintä on H4 tai H6. Pilarien ja savupiippujen muuraukseen tarvitaan sementillä vahvistettua laastia. Laasti on sekoitettava erittäin huolellisesti niin, ettei siihen jää hiekka- ja kalkkikokkareita. Laastin sekoittamiseen tulee käyttää kypsytettyä kalkkia ja savea sisältämätöntä, lietteetöntä ja epäpuhtauksista vapaata hiekkaa.
4. Muurattaessa noin 1 m korkeuden yläpuolella tarvitaan jo telineet. Telineet saavat rakentaa vain siihen pätevät työntekijät, tai ne rakennetaan mestarin ohjeiden perusteella, ja telineiden materiaalin tulee olla täysin kunnossa ja asianmukaisella lattiatasolla varustettu. Telineille on asennettava kulkusillat, joissa on liukumisen estävät rimat. Laastilaatikko on täytettävä siten, ettei kuljetuksen aikana tapahdu materiaalin hajaantumista. Koska muurauksessa kuluu suuri määrä laastia, jokaiselle muurariille on valmisteltava kaksi laatikkoa.
5. Työmaalla ei saa sallia epäjärjestystä! Työn aikana ja työn päätyttyä telineet on puhdistettava, jotta lattialle jäänyt laasti ei kovettuisi. Myös laastilaatikot on puhdistettava ja valmistettava vain sen verran laastia, kuin sinä päivänä käytetään. Pudonneet tiilet on kerättävä ja alue puhdistettava jätteistä kulkureittien vapauttamiseksi. Tiilet on tuotava paikalle ja ladottava niin, että ne ovat muurarin käsillä, kuitenkin siten, ettei kasa pääse sortumaan ja putoamaan.
6. Yhden muurarin työsaavutus on 800-1000 tiilen asentaminen kahdeksassa tunnissa. Jos työ järjestetään niin, että yksi työntekijä levittää laastia, toinen ojentaa tiiliä, kolmas (mestari) asettaa tai muur aa, ja muut (perheenjäsenet) hoitavat materiaalin tuonnin, on mahdollista asentaa kahdeksassa tunnissa jopa 7000 tiiltä. Tällä tavoin perheen rakennuksen pääseinät voidaan saada valmiiksi 4–5 päivässä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä seinien liitosten oikeaan toteutukseen, kulmiin, aukkojen karmeihin, niiden huolelliseen sovittamiseen ja sidonnan sovittamiseen.
7. Väliseinien paksuudet voivat olla 6, 10, 12 ja 25 cm (riippuen rakenteen ja tilajaon vaatimuksista). Väliseinien rakentamisen tulee tehdä asiantuntija, koska nämä seinät on liitettävä pääseinien uriin, ja harkkoväliseinät on varustettava myös vahvistuksilla. Huomattakoon, että »kosteiden« tilojen (kylpyhuone, keittiö) harkkoseinien paksuuden on oltava vähintään 10 cm, koska myöhemmin tarvittavia uria tehtäessä 6 cm seinät rikkoutuvat.
8. Ja lopuksi muutama sana omakotitalon rakentamiseen osallistuvien terveyden suojelusta. Työpaikalla on järjestettävä mahdollisuus peseytymiseen, pieni tila hikoisten työvaatteiden säilyttämistä ja kuivaamista varten, auringonsuojaöljy (aurinkovoide) sekä rasvainen ihonhoitovoide. Hiertyneet ja laastin syövyttämät kädet tulee pestä huolellisesti, haavat desinfioida ja rakot voidella. Liiallista auringon vaikutusta vastaan – erityisesti niiden, jotka eivät ole tottuneet raskaaseen fyysiseen työhön – tulee käyttää aurinkoöljyä, leveälieristä hattua ja kevyitä vaatteita. Lapset on pidettävä poissa rakennustyömaalta, kalkin sammutuskuopasta. Tällaiset leikkiin houkuttelevat paikat on aidattava ja järjestettävä.
Klassinen rakennusmateriaali, tiili, on hyvin merkittävä, joten omistimme tälle materiaalille kaksi kuvaa esittääksemme sen ominaisuudet eli »käyttöohjeet« (kuva 5 ja kuva 6).
KUVA 5
Pienissä kehyksissä olevat numerot osoittavat, kuinka monta tiiltä tarvitaan 1 m2 metriä erilaispaksuista seinää varten, jotka on muurattu erikokoisista tiilistä. Ne, jotka rakentavat itse, voivat helposti laskea suunniteltujen tilojen seinäpinnat. Seinien tilavuuden laskeminen on jo monimutkaisempaa, ja juuri siksi olemme antaneet kappalemäärän ja seinäpinta-alan välisen suhteen (poikkeuksellisesti olemme antaneet tarvittavan tiilimäärän 1 m korkuista pylvästä varten).
Näitä tietoja määritettäessä otimme huomioon myös laastin viemän tilan, ja siellä missä kappalemäärä 1 m2 kohti ei ollut kokonaisluku, pyöristimme ylöspäin.
KUVA 6
Kiinnitämme rakentajien huomion siihen, että nurkissa tarvittava tiilien määrä seinien keskinäistä sitomista varten puuttuu, jos laskenta tehdään sisäpintojen perusteella. Siksi yhden seinän pituutta rakenteessa tulee lisätä seinän paksuuden verran. Riveihin asetetut tiilet muodostavat vain materiaalikasaa; vasta laastilla sitomisen kautta niistä tulee seinä. Laasti on sammutetun kalkin, hiekan, veden ja sementin seos, jonka koostumus on kerman kaltainen.
Eri laastityyppien käyttö
Muurilaasti merkinnällä H4 - vähän kuormitettuihin seiniin.
Laasti, merkintä H6 - vähemmän kuormitetuille tiili- ja kiviperustuksille, savupiippuihin, väliseiniin ja holveihin.
Laastiluokka H10 - kantaville seinille, joiden paksuus on 25 cm ja pienempi, sekä pylväille, joiden poikkipinta-ala on alle 0,1 m2
Laastilaatu H25 - rakennusten kellaritilojen pääseiniin.
Laastimerkintä H50 - tiilipilareille, joissa on vahvistus »aggressiivisten« pohjavesien varalta.
Laasti merkintää Н80 - tapausta varten »aggressiiviset« pohjavedet.
Laasti merkintä H90 - erittäin »aggressiivisten« vesien tapauksessa.
Näiden näkökohtien lisäksi ratkaisevia ovat tietenkin lujuusvaatimukset.
Eri laastilajien koostumus
H10: 1,00 m3 hiekkaa, 250 kg sementtiä laatua 300 tai 0,25 m3 kalkkia
200 kg markan 400 sementtiä
N25: 1,00 m3 hiekkaa, 350 kg sementtiä merkkiä 300 tai 0,10 m3 kalkkia
300 kg markan 400 sementtiä
H4: 1,00 m3 hiekkaa 0,25 m3 kalkkia
H4f/100h: 1,00 m3 hiekkaa 100 kg sementtilaatua 300 0,25 m3 kalkkia
H4f/75n: 1,00 m3 hiekkaa 75 kg cem. laatua 400 0,25 m3 kalkkia
H4f/50 o: 1,00 m3 hiekkaa 50 kg cem. marki 500 0,25 m3 kalkkia
Н6: 1,00 m3 hiekkaa 175 kg s. laatua 300 tai 0,25 m3 kalkkia
150 kg sementoitu merkkiä 400
VP/100h: 1,00 m3 hiekkaa 100 kg säm. luokkaa 300 0,33 m3 kalkkia
а/250 h: 1,00 m3 hiekkaa 250 kg sementtilaatua 300 —–
o/225n: 1,00 m3 hiekkaa 225 kg sementtiä luokan 400 —–
Paakkuinen, sekoittamaton tai huonosti sammutettu kalkki aiheuttaa seinään kraattereita jyväjälkien muodossa.
Useita betonityyppejä
On hyvä tuntea betonin ominaisuudet ja muutama betonilaji, huomautuksella, että pääasiallisen sideaineen, sementin, lujuus kasvaa numeroiden (200, 300, 400, 500) kasvaessa. Betonimerkintä B50:stä В500:een tarkoittaa puolestaan sen puristuslujuutta. Tässä muutamia lajeja »valikoimaan«:
V - 50: 1,20 m3 soraa 150 kg sementtiä merkkiä 300 tai 110 kg sementtiä merkkiä 400
B - 70: 1,20 m3 soraa 190 kg sementtiä merkkiä 300 tai 150 kg sementtiä merkkiä 400
B - 100: 1,20 m3 soraa 250 kg sementtiä laatua 300 tai 200 kg sementtiä laatua 400
В - 140: 1,20 m3 soraa 270 kg sementtiä laatua 300 tai 250 kg sementtiä laatua 400
B - 200: 1,30 m3 soraa 278 kg sementtiä merkiltä 500
Jos olemme jo tutustuneet tiileen ja laastiin paremmin, on syytä todeta myös, että tiilien sitomistapa, jossa tiili asetetaan pituussuunnassa seinän pituuden suuntaisesti, называется pituussidottu kerros (kuv. 7, 1 osa). On olemassa myös pystykerros (kuv. 7, 3. osa) sekä ns. sotilaskerros (kuv. 7, 4. osa) yksirivisessä muodossa.
Tiilet voidaan halkaista pituus- ja poikittaissuunnassa kahtia, mutta usein tarvitaan myös 1/4- ja 3/4-osan kappaleita. Näistä muodostetaan pilarit. On erittäin tärkeää, että tiilien ylin kerros siirtyy puolen jaon verran suhteessa sen alla olevaan kerrokseen. Tämä limitys varmistaa seinän lujuuden. Tärkeää on myös, että laastia on paitsi yksittäisten kerrosten välissä myös saman kerroksen tiilien välissä sivusuunnassa (kuva 7, alaosa).
KUVA 7
Valmiille kerroksille on lastalla levitettävä tasainen ja notkea laastikerros, jonka paksuus on noin 1 cm. Tälle kerrokselle asetetaan tiilet (3), ja tiilien päihin on myös levitettävä laastia (2). Asetetut tiilet on ensin lyötävä paikoilleen yläpuolelta (4), ja sitten myös sivulta (5) (lyönnein laastilla päällystämättömään päätyyn). Notkea laasti valuu myös pystysaumoihin, ja näin saavutetaan hyvä sidonta.
Tiilien puolittamisessa on kätevää merkitä pituus vasaran varteen, jolloin voimme helposti merkitä puolikkaan tai neljänneksen tiilen katkaisukohdan. Katkaisukohdassa on vedettävä syvempi viiva tiilen molemmille puolille, ja lyömällä siihen osan keskelle, joka halutaan irrottaa, tiili murtuu. Tässä työvaiheessa tiiltä on pidettävä vasemmassa kädessä.
Rappaaminen vaatii vieläkin enemmän kokemusta kuin tiilien leikkaaminen. Kynän sisällön levittäminen seinälle yhdellä kädenliikkeellä on vaikeasti opittava taito sille, joka harvoin harjoittaa muurarin ammattia. Siksi on parempi levittää laasti suuremmalle lastalle ja edetä sitten seinän alareunasta alkaen - pitäen lastaa vaakasuorassa ja noin 20° kulmassa seinään nähden - painamalla kevyesti seinää vasten levittää laasti pinnalle (kuva 8).
KUVA 8