Lomamökit ovat hyvin suosittuja, ennen kaikkea puusta valmistetut. Näiden mökkien hinta on kuitenkin hyvin korkea. Korkeita kustannuksia voidaan lieventää valmistamalla osia »tee se itse« -periaatteella.
Rakennuselementtien valmistus on aloitettava elementtien mitoittamisella. Tällöin, helpon käsiteltävyyden lisäksi, on otettava huomioon myös olemassa olevien materiaalien järkevä hyödyntäminen. On myös tärkeää huomioida, että valmistuksen aikana yhden ihmisen on voitava siirtää elementtejä ja kahden kuljettaa niitä. Mittojen tulee olla sopusoinnussa rakennusmoduulin 30 cm kanssa, eli mittojen tulee olla kokonaislukuisia monikertoja luvusta 30, kuten esimerkiksi 1,20 m, 90 cm, 2,10 cm. Tämä periaate pätee myös oviin, ikkunoihin ym. Työt aloitetaan elementtien kehysten valmistuksella. On laadittava luettelo tarvittavista materiaaleista mittoineen ja järjestettävä tiedot taulukkoon. Mahdollisuuksien mukaan on tehtävä piirustus mahdollisimman monesta elementistä mittakaavassa 1:1. Pituusmittoihin on lisättävä sidonta- ja limitysvarat. Kehyselementtien pystytukien reunakiinnitys tehdään sokkakeloinnilla, ja keskiosien kiinnitys lyhyillä tapeilla (kuva 1).
KUVA 1
Kehyksen materiaali on sahattua kuusipuuta, poikkileikkaukseltaan 50x50 - 25x50 mm ja pituudeltaan päällystemateriaalin lujuuden ja paneelin koon mukaan. Rakennuselementtien pääosat ovat kehykset. Poikittaisrimoilla on vahvistava tehtävä, joten niiden käyttö riippuu päällystemateriaalin lujuudesta ja elementtien koosta. Nämä rimat asennetaan lyhyillä tapeilla ja liimaamalla, jotta pääkannatin ei heikkenisi. Jos käytetty päällystemateriaali on ohut, on tehtävä myös diagonaaliset jäykisteet. Ikkunoiden ja ovien kohdat on jo asennusvaiheessa muotoiltava pysty- ja vaakakannattimilla ottaen huomioon liittymämitat.
Verhous
Valmiit karmit voidaan päällystää neljällä tavalla: ulkoa pyörölaudoilla ja sisältä puukuitulevyillä; ulkoa ja sisältä puukuitulevyillä; ulkoa laudoituksella ja sisältä lastulevyllä, ja lopuksi yhdistelmänä (laudoilla, puukuitulevyillä, lastulevyillä ja laudoituksella). Lastulevyä ja mittatilaustyönä tehtävää palvelusahausta voi tilata sivulta Lastulevyn palvelusahaus
Yhdistelmä lautojen ja levyjen kanssa. Ulkoverhoukseen sopii hyvin kauppalaatuinen pyörölauta. Laudat asennetaan vaakasuoraan alhaalta ylöspäin ja kiinnitetään nauloilla runkoon. Vierekkäin tulevien lautojen reunat muotoillaan limisaumaksi tai shingelimäiseksi. On tiedettävä, että pyörölaudat ovat runkopuuta, eli niiden leveys ei ole koko pituudelta sama, ja että ne kaartuvien vuosilustojen vuoksi deformoituvat helposti. Laudan sivujen rinnakkainen työstö on aloitettava kapeammasta päästä. Laudan sivujen työstöä lautojen liitoksia varten voidaan tehdä vinosti asetetulla pyörösahalla (kuv. 1).
Nauloja lyötäessä on oltava varovainen, koska lautojen reunat ovat ohuita ja halkeavat helposti. Emme suosittele lautojen käyttöä, joista ei ole poistettu kuorta, vaikka niitä voidaan joskus hankkia myös liikkeistä. Sisäverhoukseen tulee käyttää puukuitulevyjä (lesoniitti).
Rakennuksen yksittäiset osat voidaan kiinnittää toisiinsa tapeilla sekä sisä- ja ulkopuolisilla limityslaudoilla. Levyjen reunat on jatkettava ilman rakoa, ja liitoksen kohdalle on materiaalin vasemmalle puolelle liimattava samasta materiaalista valmistettu limitysnauha. Nauhan leveyden tulee olla kymmenkertainen sen paksuuteen verrattuna.
Levykombinaatio levystä levyyn. Monivuotinen kokemus on osoittanut puukuitulevyn kestävyyden. Näiden levyjen käyttö on monipuolista, ja ne ovat huomattavasti halvempia kuin vanerilevyt. Emme kuitenkaan missään tapauksessa saa unohtaa jäykisteinä toimivia rimoja, jotka eivät ainoastaan vahvista runkoa vaan myös estävät levyn muodonmuutosta. Suurempia alueita ei pidä jättää ilman vahvistusta, sillä ennemmin tai myöhemmin syntyy muodonmuutos, joka pilaa tasaisen pinnan ulkonäön.
Levyt kiinnitetään liimaamalla. Hyvän tartunnan edellytys on puhdas pinta. Levyn karhea puoli on liimauskohdista karhennettava vielä teräsharjalla tai teräslevyllä. Naulakiinnitystä ei suositella, koska naulan kanta voi löystyä levyn liikkeen ja muodonmuutoksen seurauksena ja aiheuttaa ruostetahroja. Liimattaessa, kun liima sitoo, verhouksen tulee kiinnittää levynpalasista tehdyillä naulantuilla.
Nykyaikaiset liimat ovat erittäin luotettavia, mutta jos on tarpeen, on parempi käyttää puuruuveja, joissa on bruneroidut tai kadmiumilla päällystetyt kannat, samoin kuin messinkisiä ruuveja. (Brunointi: ruuvi on kuumennettava värin muutokseen asti ja upotettava sitten öljyyn; kun se on nostettu öljystä, öljyn annetaan palaa hiilloksen tai kaasuliekin yllä. Tätä toistetaan, kunnes ruuvi kuivana on kiiltävän musta. Huomio! Tämä toimenpide on erittäin vaarallinen, koska se voi aiheuttaa tulipalon tai onnettomuuksia, ja se saa tapahtua vain asianmukaisesti varustetuissa työpajoissa).
Lesoniittilevyillä verhotut osat kiinnitetään myös tapeilla. (Tällaisten levyjen avulla verhouksen porrastaminen on vaikeaa toteuttaa.) Jos kiinnitämme ulkopuolelta vahvat limityslistat ruuveilla (60x25 mm), ei sisäseinien tasaisten liitosten kohdalla tarvita enää toista limitystä. Osat maalataan pellavaöljykäsittelyn jälkeen ulkoa öljymaalilla ja sisältä lakalla.
Lastulevyn ja paneloinnin yhdistelmä. Sisäverhoukseen käytetään lastulevyjä, ja ulkoverhoukseen niin sanottua panelointia (höylätystä ja uritetusta kuusipuusta tehtyä verhousta), jonka liitoksissa on viistetyt reunat.
Panelilaudat asennetaan suoraan vierekkäin ja kiinnitetään pystysuoraan rimamateriaalin alle. Liitoskohdissa rimat menevät toistensa sisään ja muodostavat siten limityksen. Sekä ulko- että sisäpuolella puupinnat pysyvät tasaisina, eikä erityisiä limitysrimoja tarvita; vain ylä- ja alareunaan tarvitaan päättelyrimat, jotka asetetaan vaakasuoraan ja kiinnitetään ruuveilla. Tämä ratkaisu on kestävin. Tämän ratkaisun lämpö- ja ilmaneristys vastaa 12 cm cm paksuista tiiliseinää. Karmin ilmatila lisää ja parantaa eristysvaikutusta edelleen. Osia koottaessa takimmainen uritettu rima asetetaan paikalleen vasta asennuksen yhteydessä yläpuolelta.
Yhdistetty ratkaisu. Tämä ratkaisu on itse asiassa yhdistelmä kolmesta tähän asti kuvatusta elementistä. Rakennuksen pohjois- ja luoteispuoli, jotka ovat alttiimpia sääolosuhteille, tulee verhoilla lastulevyillä. Näille sivuille ei tule sijoittaa ovia eikä ikkunoita. Jotta sisäpuolelle saadaan tasaiset, yhtenäiset elementtipinnat, ne tulee verhoilla puukuitulevyillä. Pihalle päin olevaan ulkopintaan, joka on parhaiten suojattu ja jota käytämme eniten - ja jossa sijaitsee suurin osa aukkoja (ovet, ikkunat) - tulee asentaa paneeliverhous. Mutta se on koristeellinen ja kaareva lauta.
Tasaisille ja yhtenäisille seinän sisäpinnoille, joihin kalusteet sijoitetaan, on päällysteenä käytettävä kuitulevyä. Sisäänkäyntioven sisäseinään on parasta asentaa paneeliverhous, sillä siihen on helpointa kiinnittää hyllyjä, naulakoita jne. Erittäin >>elegantti<< ja koristeellinen ratkaisu on, jos sivuseinien päällysteet ovat sileitä ja sisäänkäynnin sekä sitä vastapäätä olevan seinän päällysteet paneeliverhousta.
Valmistettujen elementtien suojaamisen ensimmäinen vaihe on levittää niihin pohjasuojapinnoite lämmitetystä ja laimennetusta pellavaöljystä. Pinnoite levitetään vain pinnoille, jotka on aiemmin puhdistettu pölystä ja liasta sekä hiottu. Pohjamaali voi olla jokin rasvainen ohennusaine. Lämpimitys voidaan tehdä turvallisesti niin, että lämmitetään yksi puhdas tiili ja hieman etäämmällä liedestä asetetaan tämän tiilen päälle pohjamaalimateriaali jossakin peltirasiassa.
Täydellisen kuivumisen jälkeen pinnat on hiottava uudelleen ja niihin on levitettävä lakka (tai ulkopintamaali haluttuun sävyyn). Lakan käyttö ei kiillon vuoksi aina ole edullista, erityisesti sisäisillä tasaisilla seinäpinnnoilla. Paneeliverhouksessa taas juuri lakka antaa näyttävimmän vaikutelman. Tasaiselle sisäseinälle suosittelemme vaaleaa pastellisävyä. Sileät seinät voidaan myös tapetoida. Pintoihin voimme itsekin kiinnittää laadukkaita itsekiinnittyviä tapetteja.
Ovien ja ikkunoiden sulkemismekanismit
Oven ja ikkunoiden aukkojen muotoilun olemme jo kuvanneet. Näiden sijainnin voimme määrittää halutulla tavalla. Joidenkin kaupoista saatavien aukkojen sulkemismekanismien mitat ovat seuraavat:
Korkeus: 60 cm:stä 240 cm:iin (porrastettu 30 cm välein)
Leveys: 60 cm:stä 180 cm:iin (porrastetusti 30 cm mukaan)
Näiden sulkimien etuna on, että ne voidaan helposti asentaa myös suhteellisen ohuisiin elementteihin. Kun ne on kiinnitetty ja lukittu, tarvitaan vain peitelistat, ja ne ovat jo toimintavalmiit. Ikkunat ovat yksilehtisiä, mutta kaksinkertaisella lasituksella. Sisäänkäyntiovet ovat kaksiseinäiset ja varustettu tarkkailuikkunalla. Useita ovien tai ikkunoiden mittoja:
ikkuna 60 х 120 cm
vaakaikkuna 120 x 60 cm
suuri ikkuna 120 x 120 cm
Sisäänkäyntiovet 85х202,5 cm (varmuuslukolla, sisäpuolella ruskealla kuitulevyverhouksella ja ulkopuolella koristeellisella mäntyverhouksella, tarkkailuikkunalla ja koristeellisella listalla.)
Kylpyhuoneen, keittiön ja mahdollisesti eteisen ovet mitoissa 60х202,5 cm (kuitulevypinnoitteella, massiiviset ovet karmilla.
Kattorakenne
Jotta kuusipuusta valmistetun kattorakenteen tekeminen olisi yksinkertaisempaa ja lujuus suurempi, emme suosittele salvoksellisia ratkaisuja. Laadukas materiaali on leikattava jännevälille sopiviin pituuksiin, tarvittavat urat ja salvokset on tehtävä, ja liitoksen vastakkaisella puolella ne on yhdistettävä nauloilla ja laudanpätkällä (tiheäsyinen) tai kuitulevyn jätteillä (kuva 2). Muutaman naulan tulee olla läpipäin. Katon kaltevuus saloniitille on 20-25°. Sivuseiniin ja kattorakenteeseen on tehtävä kiinnitysura 0,5 cm. Kattokannattimet kiinnitetään toisiinsa säleillä, jotka samalla toimivat myös saloniitin kiinnittämiseen, ja sivuseiniin metallilevyillä. Katon peittämisen jälkeen on verhoiltava myös räystään alapuoli.
KUVA 2
Katto
Sisäkaton verhoukseksi suosittelemme kuitulevyä, ja sen päälle lämmöneristykseksi ohutta kerrosta kaislaa. Kiinnitämme kuitulevyn alapuolelta puuruuveilla, ja ullakkotilan verhoamme 5 cm:n kaislakerroksella kohdasta 5 cm. Kaisin, ullakon puolelta, tulee rapata sementtiperliittilaastilla. (Rappauksen jälkeen kattoa ei saa kuormittaa!) Tämän jälkeen voidaan ryhtyä katon verhoukseen. Tärkeää! Puurunko on kyllästettävä palo- ja sienisuojauksen vuoksi.
Eristys
Sisä- ja ulkoseinän välinen eristys puutaloissa on tavallisesti jokin eristemateriaali ja ilmarako. Tällaiset eristykset ovat samanarvoisia kuin 25 cm paksuisen tiiliseinän eristys. Tee-se-itse-periaatteella valmistettujen elementtien eristyskyky vastaa 12 cm paksuista tiiliseinää. Tätä voidaan vielä parantaa erityisellä eristyksellä elementtien verhouslevyjen välissä (kuvat 3 ja 4).
KUVA 3
KUVA 4
Kipsillä varustettu perliittirappaus - työmaalla tehty - paksuudeltaan 3 cm vastaa tiiliseinän paksuuden 10 cm lämmöneristystä. Tällainen rappaus valmistetaan sekoittamalla noin sama määrä perliittijauhoa 20 litraan laihaa kalkkivettä ja sekoittamalla, kunnes massa saavuttaa laastin koostumuksen. Kovettumista varten on - juuri ennen käyttöä - lisättävä 1,5 m lapallista kipsiä. Sekoitussuhde on silloin hyvä, jos perliittirappaus kuivana napautettaessa kopisee, mutta siihen voi vielä painaa sormen. Liian suuri kipsimäärä heikentää lämmöneristystä. Täyteaineiksi soveltuvat eristemateriaalien jätteet, vaahtomateriaalien jätteet sekä korkkijätteet. Sekoitussuhde on 1 : 1.
Riippumatta siitä, minkä ratkaisun hyväksymme, eriste on asennettava ulkoseinän sisäpinnalle, koska seinän “karhea” pinta tarjoaa paremmat tartunta- ja kiinnittymisolosuhteet. Eristyskerros on levitettävä makaavalle elementille jo ennen sisäverhouksen asentamista. On kiinnitettävä huomiota siihen, että pinnat, joihin sisäverhous myöhemmin tukeutuu, pysyvät puhtaina. Valmis eristemateriaali on kaadettava ämpäristä, sillä näin liimapinta likaantuu vähemmän. Materiaali tasoitetaan lastalla. Täydellinen täyttö ei ole pakollinen, myös ilmakerros voi jäädä. Sisäverhous voidaan asentaa paikalleen vasta eristemateriaalin täydellisen kuivumisen jälkeen. Nauloja saa lyödä vain silloin, kun olemme varmistuneet siitä, että eristemateriaali on täysin tarttunut vastakkaiseen puoleen. Eristämisen jälkeen elementtejä voidaan kuljettaa vain vaaka-asennossa (ulkopuoli alaspäin) (kuva 3 ja 4)
Pergola (katos)
Pergola on puutarhan suosittu paikka, jossa on paljon varjoa ja ilmaa. Se voidaan valmistaa useista eri materiaaleista. Puutarhan esteettisiin vaatimuksiin sopii parhaiten raudan ja lautojen yhdistelmä. Myös pylväiden materiaali voi olla erilainen: teräsputki, eterniittiputki, luonnonkivi tai puu. Palkit voidaan valmistaa puusta tai profiilirautaista. Poikkisäleet tehdään aina puusta. Täysin puusta rakennettu pergola on hyvin kallis, ja lisäksi sen valmistus, liitokset ja solmukohdat edellyttävät myös tiettyä ammattitaitoa. Se on koottava huolellisesti, jotta vesi ei keräänny yksittäisiin kohtiin ja kantavan rakenteen ennenaikainen lahoaminen vältetään.
Jäljempänä kuvaamme pergolan valmistuksen rautaisten kantavien elementtien ja puisten säleiden avulla (kuva 5)
KUVA 5
Ensimmäinen vaihe on rautaisen kantavan rakenteen valmistus, tukipilarit tehdään U-profiileista 80 x 45 x 6 mm. Tukipilarien välin tulee olla 60 cm. Pergolat kiinnitetään kuitenkin hitsatuilla profiileilla, alhaalta tasaraudalla, jonka mitat ovat 25 x 5 mm, ja ylhäältä U-profiililla, jonka mitat ovat 80 х 6 mm. Pilariparien tulee olla toisistaan 3 m, ja parien määrä riippuu pergolan halutusta pituudesta. Oman painonsa ja tuulikuorman vuoksi tukipilarit on sijoitettava huolellisesti tehtyihin betoniperustuksiin, merkintä B 70, mitoiltaan 120 x 70 x 60cm. Pilarien korkeuden maanpinnan yläpuolella tulee olla 2,4 m, ja maanpinnan alapuolella 0,6 m.
Rimat, joille asetetaan laudat, valmistetaan U-profiileista mitoilla 50 x 38 х 5 mm. Näihin on hitsattava kaksinkertaiset L-profiilit mitoilla 50 x 50 x 5 mm akselivälin ollessa 40 cm ja L-profiiliparien keskinäisen etäisyyden ollessa 45 mm. Nämä L-profiiliparit kannattavat pergolan yläverkkoa, joka koostuu puulaudoista (mieluiten tammea) mitoilla 18 x 4,5 x 180 cm, ja joka on kiinnitetty 40 cm välein M8 x 100 pulteilla ja muttereilla. Rautaiset osat on päällystettävä kahdella minium-pohjamaalikerroksella, peittävällä mustalla maalilla ja lakalla. Myös puupinnat on päällystettävä värittömällä lakalla (veneisiin tarkoitettu).
Pergola voidaan sijoittaa puutarhaan tai johonkin vapaasti seisovaksi, ja se voidaan tarvittaessa rakentaa myös rakennuksen viereen. Pergolan sijainti on määriteltävä niin, että se voi tiettyyn vuorokaudenaikaan toimia varjoisana lepo-paikkana ja toisena aikana aurinkoisena. On myös tärkeää, että pergolasta avautuu näkymä puutarhan kauneimpiin osiin. Puutarhassa pergola toimii pystysuuntaisena elementtinä ja voi siksi myös rajata tilan tiettyjä osia. Rakennukseen liitetty pergola itse asiassa laajentaa ja ottaa sisätilojen toimintoja hoitaakseen, sillä keväästä syksyyn sitä voidaan käyttää käytännössä perheen
olohuoneen taivasalla.
Pergolan alla oleva pinta on suositeltavaa päällystää kestävällä kivi- tai betonilaattapäällysteellä. Pergola on itse asiassa tukirakenteen kehitetty muoto, joka rakennetaan köynnöskasveille ja muodostaa varjoisan käytävän oleskeluun vehreydessä.
Tulisija puutarhassa
Etenkin kesäiltoina kesämökkien puutarhoissa, mutta myös kaupunkien kerrostalojen suuremmissa pihoissa, erityisen suosittu paikka on puutarhan tulisija. Koska tulisijoja voidaan rakentaa useita erilaisia, kuvaamme niistä muutamia.
Seinän vieressä oleva tulisija (aidan seinän vieressä) rakennetaan siten, että se korvaa terassin aidan ja muodostaa luonnonkivisen tukimuurin. Liesi rakennetaan kivestä tai tarvittaessa tiilestä, ja savupiippu tulee valmistaa noin 1mm paksuisesta teräslevystä. Levyn tulee ruostesuojan vuoksi olla öljytty, ja öljyn annetaan palaa kiinni liekin yläpuolella. Savupiipun korkeuden tulee olla suurempi kuin tukimuurin korkeus, ja molemmille puolille on asennettava savunohjauslevyt. Kivipinta heti liekin alapuolella tulee rakentaa huokoiseksi, jotta se mahdollistaa ilmavirtauksen myös alapuolelta. Liekin yläpuolella olevaan pintaan tulee upottaa koukut padan ripustamista varten.
Tukimuuria voidaan hyödyntää paremmin ja siitä tulee paljon kauniimpi, jos rakennamme sen pidemmälle, vapaalle osalle kukka-aukon. Tähän kohtaan voidaan kuitenkin rakentaa myös tulipesä, tai asettamalla siihen jokin tasainen kivi (jos se on liian karkea, se tulee tasoittaa betonilla), voidaan saada pöydän kaltainen osa (kuv. 6, 1. osa).
KUVA 6
Tätä ratkaisua voidaan soveltaa rakennuksesta täysin erillään olevissa kohteissa, kivimuurin tai puiston yhteydessä.
Vapaa tulisija metalliosineen
Metalliosilla varustetun avotakan perusrakenne on L-profiilinen teline mitoilla 30/30 mm. Kantavaan rakenteeseen - joka kootaan niiteillä, pulteilla tai hitsaamalla - on asennettava savukaasujen poistoon tarkoitettu liesituuletin teräslevystä tai eterniitistä. Kantava rakenne, eli jalat, sijoitetaan levitettyinä betoniharkkoihin, jotka tehdään paikan päällä tai asetetaan myöhemmin maahan. On varottava, ettei liekki pääse eterniitin läheisyyteen, sillä se halkeaa. Metallilevyt on suojattava maalaamalla ne öljymaalilla. Näiden levyjen purkaminen talven ajaksi on suositeltavaa.
Kantavan rakenteen alaosaan sijoitetaan tuliritilä ja sen yläpuolelle grilli ruoan paistamiseen. Jos poraamme jalkoihin reiät eri korkeuksille, voimme säätää ritilän eli grillin korkeutta (kuv. 7).
KUVA 7
Vapaasti seisova tulisija valmiiksi valmistetuista elementeistä
Tällaiset osat on helpointa valmistaa betoniosista. Yksinkertaisemmat voidaan valmistaa ja koota mistä tahansa osista, mieluiten huokoisesta betonista, johon on sekoitettu kuonaa. Jos ne tehdään vain tilapäisesti, riittää, että asetamme ne huolellisesti päällekkäin tai tarvittaessa sidomme ne langalla. Tulisijan yläpinnalle - joka on ilman kantta ja muistuttaa kaappia - on asetettava tiheä ritilä, ja alapuolelle on jätettävä ilma-aukko. Jos haluamme myös grillin, on asennettava toinen ritilä tulisijan puoliväliin. Ensimmäisessä tapauksessa tuli on ritilän yläpuolella, toisessa kahden ritilän välissä, ja tulen yläpuolella on grilli. Tietenkin liekkiritilän korkeudelle on jätettävä aukko polttoaineen lisäämistä varten. Alailma-aukon kokoa pienentämällä voidaan säätää palamista (kuva 6, 2. osa).
On suositeltavaa tehdä myös erillinen muotti tulisijan elementtien valmistusta varten. Näihin muotteihin kaadetaan kuonabetoni, ja tiivistämisen jälkeen saadaan valmiit elementit. Asettamalla nämä elementit yksinkertaisesti päällekkäin voidaan koota vapaasti seisova tulisija.
Ja lopuksi muutama neuvo:
Tulipesän yläpuolella ei saa olla lehtipuita. Tulipesän läheisyydessä ei tule säilyttää helposti syttyviä aineita. Myös rakennuksesta ja metsästä on pidettävä riittävä etäisyys. Tulisijan käytön jälkeen, ennen kuin poistumme tulipesältä, on tarkistettava, onko palotilassa hehkuvia hiiliä, ja vasta kun kaikki turvallisuustoimet on tehty, saamme poistua tulipesältä. Palotilaan jätetty polttopuu pysyy varmasti kuivana seuraavaan lämmitykseen asti.
Tulipesän viereen voidaan tehdä kauniita istuimia ja väribetonilaattoista polku. Istuinta voidaan käyttää yhtä pienempää tulipesää varten (kuva 8).
KUVA 8