Nykyään Savo Kusić keskittyy puisiin ikkunoihin, puu-alumiini-ikkunat, muokatut ikkunat, ovi ja tarjouspyynnöt. Tämä teksti säilyy kodin asennusten arkistona, eikä se ole tarjous lämmitysjärjestelmän suunnittelusta, suorittamisesta tai huollosta.
Keskus- tai lattialämmitys
Jos kattila sijaitsee merkittävästi lämmityselementtien alapuolella (esim. kellarissa), kyseessä on keskuslämmitysjärjestelmä ja jos lämmityselementit ja kattila ovat samalla tasolla, kyseessä on lattialämmitys.
Keskuslämmitystä varten on olemassa kaksi putkilinjaratkaisua. Se, mitä tietyssä tapauksessa sovelletaan, riippuu ensisijaisesti rakennuksen (asunnon) luonteesta.
Järjestelmä pienemmällä jakelulla
Painovoimajärjestelmässä, jossa on pohjajärjestely, kattilasta tulevan kuuman veden jakelujohdot sekä keräys-paluulinjat jäähdytetyllä ja kerätyllä vedellä jäähdyttimestä kattilaan on kytketty pattereihin alapuolelta (kuva 1). Jako- ja paluulinjat kaukaisimman lämmityselementin suuntaan nousevat tasaisesti niin, että putkia täytettäessä kaikki ilma pakotetaan ulos putkista. Korkeuden kaltevuuskulman tulee olla vähintään 3-5% (juoksumetriä kohden 3-5 mm). Tässä järjestelmässä jäähdyttimen jokaisessa yksittäisessä liitännässä sen tulisi olla säätöventtiilin vieressä tai. suljin ja erillinen venttiili tai hana ilman vapauttamiseksi. Kun järjestelmää täytetään, kaikki venttiilit tulee avata yksitellen, jotta ilma pääsee poistumaan kaikista paikoista. Näissä tapauksissa tuuletushanojen alle tulee sijoittaa suurempi astia (ämpäri) ja hana tulee sulkea vain, jos vesi vuotaa ilman ilmaa.
Suuremmissa tehtaissa tuuletusventtiilit on korvattu ohuilla putkilla (3/8’’). Pienemmillä laitoksilla tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, se aiheuttaisi vain turhaa työtä ja kustannuksia. Alempi järjestely voidaan tehdä ensisijaisesti siellä, missä kellari ulottuu koko asunnon alle tai on mahdollisuus tehdä kanavia putkistoon lattiaa nostamatta (esimerkiksi rakennuksen rakenteilla).
Paisuntasäiliö (kuva 1, d) on erittäin tärkeä lisäelementti lämmityslaitoksessa. Paisunta-astia on aina laitoksen korkein kohta. Paisunta-astian tehtävänä on vastaanottaa ylimääräinen vesi, joka syntyy lämpötilalaajenemisesta järjestelmää lämmitettäessä, ja palauttaa se vesi järjestelmään järjestelmän jäähtyessä (kun sitä ei lämmitetä). Tämä varmistaa, että järjestelmä latautuu jatkuvasti. Tämän lisäksi paisuntasäiliön tehtävänä on myös poistaa järjestelmästä ylitäytön aiheuttama ylimääräinen vesi ylivuodon kautta. Paisuntasäiliön tilavuuden tulee olla 0,06-0,07 mi osa laitoksen koko tilavuudesta. Koska tällainen laskenta on pitkä, voimme ottaa laskennan perustaksi laitoksen lämpötehokkuuden, eli jokaista 1000 kcal/tuntia kohden otetaan 2-2,1 litraa paisuntasäiliön tilavuudesta. Esimerkiksi 15.000 kcal/tunti kasvi voidaan ottaa 15 x 2 = 30 litraa. Jos järjestelmä on matalampi, paisunta-astia on suositeltavaa sijoittaa samaan huoneeseen veden kanssa (esim. kylpyhuone, wc, keittiö), katon alle. Tällä tavalla jäätymisenestotoimenpiteitä ei tarvita, ja ylivuoto voidaan yksinkertaisesti liittää viemäriin.
Top split -järjestelmä
Jos kasveilla on yllä oleva järjestely (kuva 1).1, b) lämmitetty vesi saapuu ullakkotilaan katon alle sijoitetun jakeluputken tai pystysuorien ns. päänostoputkien kautta. Jakoputkesta vesi laskeutuu nousuputkia pitkin lämmityselementteihin ja lämmityselementeistä lämmityselementtien alla olevien keräysputkien avulla palaa kattilaan. Tällä ratkaisulla jakoputkien kaukaisimmasta lämmityselementistä päänousuputkeen tulisi olla tasainen nousu ja keräysputkien tasainen lasku kattilaa kohti.
SLIKA 1
Paisuntasäiliö tulee sijoittaa ullakolle ja se on suojattava jäätymiseltä. Tämä voidaan ratkaista yksinkertaisimmalla tavalla paperipäällysteellä ja astian ja päällysteen välissä olevalla eristemateriaalilla (kuiva sahanpuru, olki, rievut jne.). Eristyskerroksen paksuuden tulee olla vähintään15 cm. Ylivuotoputki sijoitetaan niin, että vesi virtaa katon yli kouruihin.
Yläjakotukkilaitoksiin ei tarvita erityisiä tuuletusventtiilejä. Laitetta täytettäessä vesi työntää ilmaa sen eteen paisuntalinjassa. Yläjakojärjestelmä tehdään yleensä sinne, missä asunnon alla ei ole kellaria ja ongelmana on paluuveden sijoittaminen lattiatasolle. Vaakajakeluverkkoa ei missään tapauksessa saa sijoittaa kattoon (vaikka tämä olisikin esteettiseltä kannalta edullisin ratkaisu), sillä silloin sen pitäisi olla hyvin lämpöeristetty, ja silti meillä olisi erittäin suuria lämpöhäviöitä.
Lattialämmitys
Lattialämmitys (kuva 1, c) on painovoimaisen kuuman veden lämmityksen erikoismalli yläjakolla, jossa kaikki laitteet, varusteet sekä koko laitos sijaitsevat rakennuksen samalla tasolla. Kattila sijoitetaan yleensä rakennuksen yhteen huoneeseen (joka normaalisti on lämmitettävä) ja samaan huoneeseen, katon alle, sijoitetaan kondensaatioastia.
Lämmitysjärjestelmiä vertaamalla voidaan sanoa, että alemman jakelun järjestelmä vaatii vähiten putkistoja ja että tämän järjestelmän asennus on yksinkertaisin. Sen haittana on, että siitä on vaikeampi poistaa ilmaa. Yläjakoisen järjestelmän etuna on, että putkea jäähdytettäessä luotu kierto- ja ilmanvaikutus ei ole ongelma. Tämän järjestelmän haittana on, että sen kokoaminen on monimutkaisempaa ja vaatii enemmän materiaaleja.
Putkilinjojen laskenta ja mitoitus
Kun olemme valinneet meille edullisimman järjestelmän, voimme piirtää kytkentäkaavion. On suositeltavaa tehdä kaavio aksonometrisesti (koska se on läpinäkyvämpi) ja käyttää eri värejä kuumavesilinjoissa ja paluulinjoissa. Kaikki suunnanmuutokset tulee merkitä piirustukseen, myös ns. tasoliitännät ja kirjoittaa jokaiseen osaan vastaava pituus. Venttiilit tulee asentaa jäähdyttimen liitäntöihin ja sulkuventtiilit vain tarvittaessa.
Viimeisessä suunnitteluvaiheessa putken halkaisijat tulee määrittää putkilinjan yksittäisille osille. Putken mitoitusta varten on ensin määritettävä virtauksen kiertovoima, eli käytettävissä oleva paine on määritettävä. Tämä, kuten jo mainittiin, saadaan lämmitetyn (jaetun) ja jäähdytetyn (palautetun) veden ominaispainojen erotuksena. Paine lasketaan kaavasta p = a x h, jossa p on vesipatsaan käytettävissä oleva paine millimetreinä, a - on lämmitetyn ja paluuveden ominaispainojen erotus kp/m3; h - on tehollinen korkeus, kattilan keskilinjan ja lämmitysrungon välinen etäisyys metreinä (kuva 2, a).
Liukulinjan poikkileikkaus määritetään laskennallisesti. Kiertovoiman (käytettävissä olevan paineen) pitäisi riittää voittamaan putkien kitkasta ja suunnanmuutoksesta johtuvat häviöt ja että lämmityselementtien läpi kulkee riittävästi vettä tunnissa, jotta saadaan laskettu tarvittava lämpö. Esimerkiksi lämmityselementin, joka on suunniteltu luovuttamaan lämpöä 200 kcal/tunti, tulisi päästää vähintään 100 litraa vettä tunnissa.
SLIKA 2
Putkien mitoitus, asiantuntijat käyttävät taulukoita. Kuvassa nro. 2, b näyttää perherakennuksen lattialämmityskaavion. Lattialämmityksessä tehollinen korkeus on minimaalinen ja käytettävissä oleva paine saadaan lähes yksinomaan putken jäähdytyksen ansiosta. Täällä emme saa koskaan mitoittaa raja-arvoja, meidän on aina jätettävä turvamarginaali. Lämmityselementeillä, jotka ovat lähempänä kattilaa, tulee jättää 10-15% -varaa, koska siellä on vähemmän kiertoa ja siten vähemmän lämpöä.
Järjestelmän asennus ja testaus
Laskemalla putken mitat olemme saaneet suunnittelun valmiiksi ja meillä on kaikki tarvittavat tiedot laitoksen rakentamiseen. Niiden perusteella voimme hankkia tarvittavat putket, liittimet, profiilit. (Sinkittyjen putkien ostaminen lisäisi kustannuksia vain tarpeettomasti.) Putkiston asennus voidaan tehdä kahdella tavalla hitsaamalla tai käyttämällä kierrekiinnikkeitä. Hitsausmenetelmä on nopeampi ja esteettisempi, mutta sitä on vaikeampi ratkaista tee-se-itse-periaatteella. Hitsaus vaatii koneen ja sitä saavat käyttää vain valtuutetut henkilöt. Tämän ehdon lisäksi työn suorittajalla on oltava kokemusta putkitöistä.
Kun putkia kootaan hitsausprosessilla, suunnanmuutoksia varten putket taivutetaan kuumassa tilassa. Halkaisijaltaan pienemmät putket (jopa1““) voidaan jollain kokemuksella taivuttaa “tyhjiksi”, kun taas halkaisijaltaan suuremmat putket taivutetaan niin, että ne täytetään etukäteen hiekalla. Kokoaminen on nopeampaa, jos saamme valmiiksi taivutetut osat halkaisijaltaan suurempiin putkiin. Näistä kappaleista voimme sitten tehdä muita elementtejä (esim. kaariliitoksia).
Asennettaessa putkia holkeilla, kuten vesiputkissa, käytetään pallografiittirautaelementtejä. Asennamme elementit tavalliseen tapaan asettamalla liotettu touvi kelojen väliin. Kierteityksen vuoksi tämä asennustapa vaatii enemmän työtä, mutta myös vähemmän asiantuntemusta.
Voimme aloittaa putkistojen asennuksen kattilan ja lämmityselementtien asennuksen jälkeen. Ensinnäkin venttiilit tulee sijoittaa lämmityselementteihin, jotta ne voidaan ottaa huomioon putkia leikattaessa. Venttiilit kiinnitetään jäähdyttimen kierteiseen liitäntään hollantilaisella mutterilla. Hollantilaisella mutterilla ja vanteella varustetuissa pistorasioissa on käytettävä asbestikumitiivisteitä. Nahka- ja kovapaperitiivisteet eivät ole tyydyttäviä, koska niiden käyttöikä on lyhyt. Ennen lopullista asennusta tiivisterengas on öljyttävä. Venttiilejä ei saa asentaa taaksepäin, koska niiden vastus virtausta vastaan on paljon suurempi. Merkitse venttiilin asennuksen jälkeen tarvittavat reiät seiniin ja kattoon ja poraa ne. Meidän on kiinnitettävä huomiota näiden aukkojen mittoihin, jotta ne eivät laajene asennuksen aikana.
Putkiasennus tulee aloittaa kattilan liitännästä ja sijoittaa ensin päänousuputki ja jakelujohdot ja sitten kytkeä lämmityselementit niistä. Sama tulee tehdä palautus- ja keräyslinjojen asennuksessa. Asennettaessa putkimuttereilla, jakotukit tai keräysputket tulee koota putkilinjan yksittäisten osien mukaan ja asentaa myös tarvittavat liitännät. Vaakasuoraan asennetuissa putkissa vaadittua kokoa ja kaltevuussuuntaa tulee ohjata vesivaa’alla. Jokaiseen paikkaan, jossa on odotettavissa turvatyynyjen muodostumista, tulee asentaa ilmausventtiilit, mutta varmista, että venttiili on kyseisen sektorin korkeimmassa kohdassa. Jos putki ylittää seinän, putkeen on asennuksen aikana asetettava holkki, eli vähintään seinää pidempi putken pala10 mmja halkaisijaltaan hieman suurempi kuin putki (2-5 mm.) Tällä tavalla putki ei vahingoita seinää ja kipsiä lämpölaajenemisen vuoksi.
Vaakasuoraan sijoitetut linjat tulee kiinnittää kuhunkin 2-3 m kulmaterästuilla ja pidemmät pystyviivat kiinnikkeillä. Kiinnittimiä ei saa kiristää liikaa, jotta putki ei löysty tuet tai kannakkeet laajentumisen vuoksi. Tarkista asennuksen jälkeen vielä kerran yksityiskohtaisesti koko verkko, liitännät ja putkien liitännät mahdollisten virheiden havaitsemiseksi.
Visuaalisen valvonnan jälkeen voidaan suorittaa veden valvonta. Vedensäätöä varten kaikki jäähdyttimen venttiilit tulee avata. Tyhjennys- ja täyttöliitäntään, joka sijaitsee lähellä kattilaa, yhdistämme vesiverkon tai kaivopumpun kumiletkulla ja täytämme järjestelmän vedellä. Tarvittaessa järjestelmä voidaan täyttää myös lauhdesäiliön tuuletusaukon kautta (ämpärillä), mutta tällä tavalla täyttäminen on erittäin väsyttävää ja aikaa vievää, koska ilman on poistuttava järjestelmästä sisään tulevan veden virtausta vastaan.
Latauksen aikana järjestelmää tulee valvoa jatkuvasti ja jos se alkaa vuotaa jostain, lopeta lataus välittömästi ja jatka virheen korjaamisen jälkeen. Emme saa myöskään unohtaa avata pakoventtiilejä (jos niitä on) järjestelmän täytön aikana. Järjestelmä täyttyy, kun vesi tulee ulos lauhdutusastiasta ylivuodon kautta ja kun teemme tuuletusventtiilejä niin, että vesi virtaa niiden läpi jatkuvasti. Jos missään ei ole vuotoja, voimme valmistautua koelämmitykseen.
Kokeilulämmitys ja huolto
Kattilassa sytytetään ensin tuli täyttämällä uuni sanomalehdillä (vedon säädin tulee avata). Tällä tavalla ylikuumennamme kattilan ja tarkistamme vedon. Jos kaikki on hyvin, voimme polttaa liesi säännöllisesti. Koelämmitykseen kannattaa käyttää puuta mahdollisuuksien mukaan, sillä näin laitos lämpenee nopeimmin. Muutama minuutti sytytyksen jälkeen meidän pitäisi tuntea kuuman veden virtaus linjoissa, ja 15-40 mminuutin kuluttua laitoksen koosta ja lämmityksen voimakkuudesta riippuen myös paluujohtoa tulisi lämmittää, mikä antaa merkin, että vesi on kiertänyt kokonaan.
Kun veden virtaus on alkanut kaikissa lämpöpattereissa, vesi tulee lämmittää 90°C lämpötilaan. Jos järjestelmässä on pienempi jakelu, kaikki pakoventtiilit tulee avata vuorotellen muutamaksi sekunniksi ja tämä tulee toistaa useita kertoja koelämmityksen aikana. Tällä tavalla saavutamme sen, että lämpötilan vaikutuksesta vedestä erottuvat kaasut pääsevät vapaasti poistumaan järjestelmästä. Kun olemme varmistaneet, että laitos toimii moitteettomasti, annamme tulen sammua ja annamme kasvin jäähtyä, jotta voimme viimeistellä. Ensin meidän täytyy korjata seinät, joihin porasimme, ja sitten maalata putkiverkosto. Maalaus tulee tehdä puhdistuksen ja rasvanpoiston jälkeen kolmessa kerroksessa (katso ohjeet erikoismaalin ostossa). Yksittäisten kerrosten levitysten välillä verkon tulee antaa kuivua vähintään 24 tuntia, jopa ennen viimeisen kerroksen levittämistä ja enemmän, koska emali on nitropohjainen ja jos pohjakerros ei ole tarpeeksi kuiva, syntyy ryppyjä.
Vedestä tulee lämmittää vain niin paljon, että se varmistaa lämmittämiemme huoneiden halutun lämpötilan. Veden lämpötila riippuu ulkolämpötilasta, ja voimme säätää huonelämpötilaa säätämällä asteittain jäähdyttimen venttiiliä.
Paisunta-astian veden tasoa tulee valvoa tai täydentää vähintään kerran kuukaudessa. Vapauttaamme vettä järjestelmästä vain erittäin perustelluissa tapauksissa.
Tämä on historiallinen teksti, eivätkä luetellut yksiköt, kaavat, materiaalit ja menettelytavat ole nykyaikaisen järjestelmän projekti, laskenta, asennusohje tai käyttöönotto. Älä käytä tiivisteitä tai muita asbestia sisältäviä tuotteita. Kattilan, savupiippu, ilmansyöttö, palo- ja häkäsuojaus, laajeneminen, turvalaitteet, paine, lämpötila, materiaalit, huuhtelu ja testaus on määritettävä ja tarkastettava valtuutetun suunnittelijan ja urakoitsijan toimesta voimassa olevien määräysten ja valmistajan ohjeiden mukaisesti. Järjestelmän virheellinen täyttö, hitsaus, polttaminen tai sulkeminen voi aiheuttaa tulipalon, myrkytyksen, palovammoja, vuotoja tai vaarallisen paineen muodostumisen.