Kosteiden seinien eristäminen on monimutkaista, mutta tärkeää ja korjaustoimenpiteenä hyödyllistä. Ennen kuin tarkastelemme eristämistä, tutustutaan muurarin perustyökaluihin. Kauha tai fangkla toimii materiaalin levittämiseen (kuva 1, 1. osa). Valitkaamme mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman pieni fangkla, sillä täytetyn fangklan jatkuva liikuttelu kuormittaa voimakkaasti ranteen niveltä. Laastin levittämiseen ja tasoittamiseen käytetään lastaa (kuva 1, 2. osa).
Lastassa on erittäin tärkeää, että varren keskilinja kulkee lastan kärjen kautta. Lastaa valittaessa etusijalla ovat pienikokoiset ja pyöristettykärkiset mallit. Puumillit (perdaške) käytetään laastin tasoittamiseen (kuva1, 5. osa). Malleja on oltava mahdollisimman monta eri kokoa eli mittaa. Muurarinvasaraa valittaessa (kuva1, 4. osa) on parasta valita yksiteräinen, koska kaksiteräinen vasara (vasara-leikkuri) on tarkoitettu erikoistöihin, ja lisäksi se on 1,5 kertaa painavampi kuin yksiteräinen vasara, jonka paino on 0,7 kg. Muita tärkeitä työkaluja ovat vielä Iibela (kuva1, 6. osa), jonka tulisi olla mahdollisimman suuri, luotilanka (kuva1, 3. osa), jonka voimme valmistaa itsekin, mitta-, oikaisu- ja tarkistuslistat sekä naru. Pitkiä listoja voidaan käyttää myös tiilien oikaisuun siten, että lista asetetaan ladottujen tiilien rivin viereen ja sitä napauttamalla yksittäiset tiilet suoristetaan samaan linjaan. Naru tarvitaan rivin asettamisen ohjuriksi siten, että sidomme narun seinän päihin kahteen listaan, sekä valmiiden seinien tason tarkistamiseen (kuva2). Missä naru erkanee seinästä, siellä seinä on kuopalla, ja missä se painuu seinää vasten, siellä se on pullistunut.
Kosteiden seinien jälki-eristys, joiden laasti on jo murenemassa ja maali hilseilee, on, kuten olemme sanoneet, yksi eniten huolta aiheuttavista ja vaikeimmin ratkaistavista töistä. Tämän ongelman täydellinen ratkaiseminen on hyvin pitkäkestoista, ja se voidaan saavuttaa vain huomattavilla investoinneilla.
Ennen kuin aloitamme tällaisten kosteiden seinien jälkieristyksen, meidän on varmistettava, onko mahdollista ulottaa eristys rakennuksen lattiapinnan alapuolelle. Jos mahdollisuutta ei ole, jos kyseessä on betonilattialla varustettu rakennus ilman kellaria, työn aloittaminen on turhaa, koska kosteus kiertää uuden eristyksen ohi.
Jälkieristyksen tekeminen edellyttää laajoja ja huolellisesti toteutettuja muuritöitä, mikä tarkoittaa, että tällainen työ vaatii tiettyä ammattitaitoa (kuv.3, 1. osa). Ensin seinä on avattava halutussa linjassa. Tämän linjan tulisi olla maanpinnan yläpuolella, mutta maanpohjakerroksen lattiatason alapuolella. Kun sopiva linja on määritetty, seinän rappaus on rikottava sekä sisä- että ulkopuolelta ja löydettävä sellainen linja, jossa tiilirivit ovat suunnilleen vaakasuoria. On kiinnitettävä huomiota siihen, että seinissä olevien erilaisten sähkö- ja muiden johtojen tarkat sijainnit löydetään, jotta niitä ei vahingossa vahingoiteta. Itsekantavat - kantavat seinät ja niiden jatkeet on eristettävä. Toissijaisia seiniä, jotka on rakennettu välipohjien varaan, ei tarvitse eristää, vaikka ne näyttäisivät kosteilta, koska ne voivat saada kosteutta vain sivulta kantavista seinistä. Kantavien seinien eristämisellä kosteus häviää luonnollisen kuivumisen kautta myös näistä toissijaisista seinistä.
Seinien avaaminen
Seinän avaaminen aloitetaan poistamalla tiilet valitun linjan yläpuolelta (kuv. 3, 2. osa). Aloitustiilen ympäriltä ylhäältä, alhaalta ja sivuilta kaiverretaan laasti pois, minkä jälkeen tiiltä koputellaan vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas, jolloin se irtoaa ja voidaan vetää ulos. Ensimmäisen tiilen poistamisen jälkeen muut saadaan poistettua hyvin helposti. Jotta seinän kantokyky ei häiriintyisi, saamme avata seinää yhden tai kahden tiilen pituudelta. Seinän avaaminen tätä pidemmältä matkaltä on vaarallista!
Seinien avaaminen, joiden leveys on 1,5-2 tiiltä, esim. vapaa-ajan mökki, on suhteellisen helppoa. Paljon vaikeampi tehtävä on omakotitalojen kantavien seinien avaaminen, joiden leveys on useita tiilenpaksuuksia. Kun seinää avattaessa poistamme tiilet, on suositeltavaa asettaa niiden tilalle puolen ja neljännestiilen tukia, jotta työnaikainen sortuminen ja käden vammautuminen vältetään (kuv. 3, 4. osa). Jos olemme onnistuneet avaamaan seinän kokonaan, tasoittakaamme vapautuneet kantavien seinien pinnat ja levittäkäämme niihin paksu kerros eristemassaa tai UB-B-55- tai UB-B-65-bitumia. Näin valmistellulle alustalle asennetaan sitten eristävät bitumiliuskat, joiden leveys on 15-40 cm, ja jotka olemme aiemmin sivelletneet bitumilla. Liuskat tulee asettaa siten, että ne peittävät seinäpinnan. Mahdollisuuksien mukaan on käytettävä eristäviä liuskoja merkinnällä (kuv. 3, 3. osa). Tämän päälle on varsin työläällä tavalla asetettava uudet, täysin ehjät ja pakkasenkestävät tiilet vahvaan sementtilaastiin ja muurattava näin aukko umpeen. Uuden tiilirivin yläpuolelle ja vanhan seinän tiilien alapuolelle on rautatangon avulla tiivistettävä laasti, johon voidaan sekoittaa pieniä tiilenmurusia. Tällä tavoin, edeten pääseinää pitkin pala palalta, voimme tehdä seinän jälkieristyksen.
Sen sijaan, että seinä poistettaisiin eli avattaisiin tällä tavalla, voidaan käyttää myös sahaa, jos seinä on tehty pehmeästä kivestä tai jos seinien välinen laastikerros on paksu ja sijaitsee vaakatasossa. Tässä tapauksessa puhkaistaan seinä yhdestä kohdasta ja laajennetun aukon kautta viedään seinäsaha läpi. Sahalla voidaan nopeammin poistaa tiilirivejä, tietenkin jälleen pieninä kappaleina. Jos sahalla tehtyä aukkoa laajennetaan hieman, voidaan siihen myös suoraan vetää eristysnauha, joka on molemmin puolin päällystetty bitumilla. Täydellisen sitoutumisen jälkeen bitumin päälle on tiivistettävä sementtilaasti. Yksi eristämistavoista on elektroosmoottinen menetelmä.
On tunnettua, että kosteus tunkeutuu seiniin perustuksista ylöspäin kapillaarisesti. Tätä tunkeutumista edistää potentiaaliero maanpinnan perustason ja seinien alempien osien välillä. Eristävien elektrodien asentamisen myötä kosteuden tunkeutuminen lakkaa automaattisesti.
Elektrodit asennetaan seinään maanpinnan tason yläpuolelle ja lattian alareunan alapuolelle 15 cm:n verran. Ne valmistetaan rautatangoista - betoniraudasta, halkaisijaltaan 12-15 mm. Ne asennetaan rei’itettyihin poralla tehtyihin reikiin, joiden halkaisija on 2 cm, ja joiden väli on 40 cm. Elektrodit sijoitetaan sekä sisä- että ulkopuolelle siten, että elektrodien päät ovat toisistaan etäällä 2-3 cm seinän keskilinjalla. Elektrodien asentamisen jälkeen reiät on täytettävä sementtilaastilla. Seinistä ulkonevat elektrodien päät on yhdistettävä teräslangalla, jonka paksuus on 6-8 mm, ja teräslanka yhteen litteään rautaan, jonka mitat ovat vähintään 60x60x8mm ja joka on asennettu maanpinnan tason alapuolelle. Esteettisistä syistä on hyvä upottaa elektrodit yhdistävä teräslanka seinään. Tämän asennuksen osat yhdistetään juottamalla tai hitsaamalla. On huolehdittava siitä, että elektrodi- ja lankajärjestelmä ei joudu kosketuksiin sähköverkon tai maadoitusjohtimien kanssa. Elektrodirakennetta on joissakin tapauksissa paikallisten mittausten perusteella tuettava liittämällä se pienjännitteiseen tasavirtaan.
Kun kostea seinä on eristetty, seuraa seinän rappaus, ja miten se tehdään, voit lukea artikkelista Rapin ja laastin korjaus ja vaihto