Asunnon täydelliseen varustamiseen kuuluu myös lämmityksen järjestäminen. Keskuslämmitys on nykyaikaisin ja edullisin ratkaisu. Jos asunnossa on tällainen lämmitys, jäljelle jää vain putkiston ja lämmityslaitteiden kunnossapito. Ja vielä yksi asia – pattereiden yläpuolella olevien seinien suojaaminen palaneen pölyn mustilta tahrilta.
Lämmitystarpeen laskemiseksi ei riitä tietää polttoaineen lämpöarvoa, koska laskelma riippuu myös monista muista tekijöistä, kuten esimerkiksi tuulten suunnasta, seinien eristyskyvystä jne. Laskelma on monimutkainen (eikä anna tarkinta tulosta), joten taulukossa on annettu tarvittavaa lämpöä koskevat ohjeelliset tiedot. On vielä tiedettävä, että kiinteitä polttoaineita käytettäessä lämpöhäviöt ovat 20–50%, ja sähköä, nestemäisiä polttoaineita ja kaasua käytettäessä 10 20%.
Annettujen tietojen perusteella voidaan arvioida myös eri kokoisten ja sijaintisten tilojen lämmitykseen tarvittavat lämpömäärät.
Kaasulämmitys
Vaikka kaasulämmitys on moderni ja edullinen, kaasulaitteiden käsittelyyn ja niiden asennukseen liittyy silti monia vaaroja. Tämä pätee tietenkin vain silloin, kun näitä vaaroja ei tunneta riittävästi tai niihin suhtaudutaan huolimattomasti. On hyvin tunnettua, että tapaturmien määrä ei ole suurin teillä ja tehtaissa, vaan juuri kotitalouksissa. Näistä onnettomuuksista suurin osa johtuu kaasun ja kaasulaitteiden ammattitaidottomasta käytöstä. Kaasuun liittyvä “tee se itse” -periaate ei ole pelkästään ei-toivottava, vaan useimmissa tapauksissa myös ankarasti kielletty! Tämä kielto ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei talon korjaajaa saisi lainkaan kiinnostaa tämä “tabu”. Päinvastoin, on jopa suotavaa, että hän tuntee myös tämän alan, jossa tarvitaan tiettyä ammattitaitoa. Näin hän pystyy helpommin arvioimaan olemassa olevat vaarat ja päättämään, kuinka pitkälle hän voi itse korjata ja huoltaa kaasuasennusta.
Vaikka kaasun helppo tuhoava vaikutus ylittää sähkövirran vaikutuksen moninkertaisesti, kaasu ei kuitenkaan ole yhtä petollinen, koska siitä aiheutuva vaara havaitaan helpommin ja nopeammin. Nykyisin käytössä on kolmea kaasulajia: kaupunkiverkosta saatava kaasu, niin sanottu kaupunkikaasu eli valokaasu, maasta otettava ja putkistoja pitkin kuluttajille johdettava kaasu, maakaasu, ja lopuksi propaani-butaani, jota kuljetetaan teräspulloissa ja jota lyhennetään nimellä РВ–kaasu
Näiden kaasujen tärkeimmät ominaisuudet on esitetty seuraavassa taulukossa:
Kaasu Ilman suhteellinen ominaispaino Lämpöarvo
(0 - 1) kilokaloria/m3
Kaupunkikaasu 0,64 3600 - 4000
Maakaasu 0,62 9000 - 9900
РВ - kaasu 1,89 27000 - 29300
Tärkeintä on noudattaa seuraavia ohjeita: jos tunnemme kaasun hajun, ON EHDOTTOMASTI KIELLETTY kytkeä sähkövalo, sytyttää tulta, mennä huoneeseen kengät jalassa, joissa on metallikorkokengät, kytkeä pistoke tai irrottaa se, käynnistää puhallin! PB-kaasupulloja ei saa käyttää eikä varastoida tiloissa, jotka ovat maanpinnan alapuolella tai ovien ja ikkunoiden vieressä, koska kaasu ei myöhemmin, ilmaa raskaampana, poistu edes tuulettamalla. Jos epäillään, että kaasua on vuotanut jonnekin, kengät on riisuttava ja huoneeseen on mentävä varovasti ja hitaasti, ovet ja ikkunat avaten.
Putkiston liitokset, kumiletku ja nestekaasuliitännät sekä venttiilien toimivuus on tarkastettava järjestelmällisesti. Yksikään näistä osista ei saa vuotaa kaasua. Vuototarkastus liekillä on HENGENVAARALLISTA ja siksi KIELLETTY! Tarkastus voidaan tehdä sivelemällä epäilyttävät kohdat runsaasti saippuoidulla vedellä. Jos muodostuu kuplia, se on varma merkki siitä, että kyseinen kohta vuotaa kaasua.
On erityisen tärkeää, että kaasuliesi pidetään jatkuvasti puhtaana. Palanut lika ei ainoastaan turmele lieden ulkonäköä, vaan vaikuttaa myös kaasun palamiseen ja voi jopa aiheuttaa liekin sammumisen ja halkeamia syöttöputkeen. Kaasulieden tärkein osa on poltin eli »putki«. Putki on itse asiassa Bunsenin lamppu, joka toimii niin, että kaasu päästetään pienen suuttimen läpi, vaikka kaasun paine on vain hiukan ympäröivää ilmanpainetta suurempi. Suuttimen pienen poikkipinta-alan vuoksi kaasu tulee suurella nopeudella sekoittimeen, jossa on useita sivuaukkoja. Suuren virtausnopeuden vuoksi ympäröivä ilma, ns. primääri-ilma, imeytyy mukaan. (kuv. 1, vasen puoli).
KUVA 1
Polttimen päässä olevien aukkojen kautta virtaa siis jo kaasun ja ilman seos, ja siellä imeytyy jälleen ympäröivää ilmaa (nyt jo sekundaarista ilmaa). Tämän kaksinkertaisen sekoittumisen seurauksena syntyy savuton Bunsenin liekki. Liekki palaa sinertävänä antaen lähes lainkaan valoa, ja sen ydin on selvästi vihreä. Jos seoksessa on paljon ilmaa, palaminen on epätasaista, muodostuu nokea ja liekin väri on kellertävä. Jos seoksessa on paljon kaasua ja virtausnopeus on suuri, kaasu poistuu vapaaseen tilaan nopeammin kuin se ehtii palaa, jolloin se »irtoaa« polttimen päästä ja liekki sammuu. Tämä on hyvin vaarallinen tilanne, sillä vaikka liekki on sammunut, kaasu virtaa edelleen. Vähintään yhtä vaarallinen on kuitenkin tilanne, jossa liian pienen virtausnopeuden vuoksi liekki palaa takaisin sekoittimeen ja palaa siellä rätinän ja pienten räjähdysten saattelemana (kuva 1, oikea puoli). Liian suuren kaasun virtausnopeuden syynä voi olla puhaltimen laajeneminen tai kohonnut paine, ja liian pienen nopeuden syynä puhaltimen tukkeutuminen tai alentunut paine. Paineen säätö tehdään paineenalennusventtiilillä, ja tämä työ on jätettävä asiantuntijalle. Myös laajentuneen puhaltimen vaihdon voi tehdä vain asiantuntija. Tukkeutunut puhallin voidaan ja saa puhdistaa poraamalla pehmeällä (kuparisella) langalla. Tällöin on varottava, ettei puhaltimen aukko laajene, sillä sen halkaisija on vain muutamia sadasosia millimetristä. Putkessa on kaksi puhallinta. Ylempi puhallin on tarkoitettu normaaliin toimintaan ja alempi pienennetylle liekille. Kaasun syöttö johdosta puhaltimeen tapahtuu kartiomaisen venttiilin kautta (kuva 2, yläosa).
Polttimen alaosassa on liekin säätöruuvi. Sillä voidaan tiettyyn määrin säätää polttimen ja astian alaosan välistä etäisyyttä, mutta on huomattava, että polttimen asentoa muutettaessa muuttuu myös venttiilikotelon ja polttimen keskinäinen asento, mikä vaikuttaa merkittävästi sekoittimen injektio-imuvaikutukseen. Noston avulla palamisritilä voidaan helposti siirtää ylöspäin ja irrottaa. Tukkeutuneet polttimen osat, ritilä ja kansi, voidaan puhdistaa noesta ja palaneista ruokajäämistä kovalla harjalla. Osien puhdistuksen jälkeen ne on pestävä hyvin pesuaineella ja palautettava paikalleen vasta täysin kuivattuina (kuva 2, keskellä).
Talvella keittiön lämmittäminen voidaan hoitaa liesitulella. Se vaikuttaa vain näennäisesti edulliselta ja taloudelliselta. Nimittäin yhden kuutiometrin kaasun palaminen tuottaa 600 grammaa vettä huoneeseen vesihöyryn muodossa. Tämä vesi tarttuu huonekaluihin, valuu niitä pitkin ja likaa ne, ja on terveydelle haitallista. Tämän lisäksi huoneessa kuluu nopeasti ilma ja sitä kautta myös happi. Hapen puute voi vähäisessä määrin aiheuttaa päänsärkyä ja lievää myrkytystä. mutta usein käy myös niin, että alentunut happipitoisuus ei riitä palamiseen, jolloin liekki sammuu ja kaasun virtaus jatkuu.
KUVA 2
Tällaisissa tapauksissa huoneessa olevat henkilöt altistuvat myrkytysvaaralle. Jos huoneessa ei ole ketään, voi sisään mentäessä ja sähkövalaistuksen kytkemisen yhteydessä koko rakennus räjähtää. Siksi asunnosta poistuttaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kaasunsyöttö suljetaan ehdottomasti. On syytä mainita, että suuremmissa kaasulaitteissa käytetään niin sanottuja puhtaan kaasun polttimia. Toisin kuin Bunsen-polttimissa niissä ei tapahdu primaarista sekoittumista ilman kanssa, minkä vuoksi liekin väri on niissä kellertävä.
Konvektiolämmitys
Lämmitykseen käytetään usein kaasua. Valitettavasti infrapunalämmittimet ovat varsin ongelmallisia, minkä vuoksi suosittelemme niitä vähemmän, mutta sen sijaan suosittelemme konvektiolämmitystä. (Konvektio – lämpimän ilman virtaus). Tämän kaasulämmittimen etuna on se, että palamiseen tarvittava ilma ja palamistuotteet johdetaan ulkoa, ja palaneet kaasut poistuvat huoneen ulkopuolelle. Siksi uuniin ei tarvita savupiippua, vaan tarvitaan yksi huoneen vapaa seinä, joka on yhteydessä ulkoilmaan, koska konvektori voidaan asentaa vain tällaiselle seinälle.
Kaasukonvektorissa syntyvä lämpö luovutetaan ympäröivään ilmaan uunin vaipan välityksellä, ja ilma tekee lämmön vaikutuksesta kiertoliikettä. Konvektori on edullisinta sijoittaa ikkunan alle, sillä juuri siinä kohtaa kylmä ilma tulee huoneeseen, ja lämmitysteho on siten suurin. Konvektorin suora lämpösäteilyvaikutus on suhteellisen pieni.
Kaasukonvektorin palotila on täysin suljettu, (mikä tarkoittaa, että se on riippumaton huoneilman ilmasta), palamiseen tarvittava ilma saadaan ulkoa, ja palamistuotteet poistuvat myös kaksoisputken kautta vapaaseen tilaan. Takavirtaus on mahdoton, koska savukaasut poistuvat ja ilma tulee sisään samalla paineella, eli prosessi tapahtuu saman paineen tilassa. Tällä tavoin on etukäteen varmistettu hyvä veto yhdessä palamistuotteiden lämmön kanssa (kuv. 2, alhaalla oikealla).
Kaasukonvektorin venttiiliä voidaan säätää, ja laite on varustettu ns. kaasunpuutteen varmistimella, siipipolttimella ja sytytysliekin varmistimella. Kaasukonvektorin vaipan yläosassa on yleensä aukko. Konvektorin hyötysuhde on erittäin edullinen ja on noin 80 - 85%, joten sitä voidaan käyttää myös suurempien tilojen lämmittämiseen (30-40 m2). Yhteen huoneeseen voidaan tarvittaessa asentaa useampia konvektoreita. Uusien asuinalueiden rakennusten lohko- tai paneelielementteihin tehdään jo näitä elementtejä valmistettaessa aukot konvektoria varten. Tämäkin osoittaa, että konvektorilämmitys on nykyaikaista lämmitystä.
Konvektorin asentamisen edellytyksenä on asianmukainen rakennuslupa, ja asennuksen saa suorittaa vain siihen pätevä yritys tai käsityöläinen.
On myös sanottava, että kaasulämmitys kuluttaa huoneen happea liiallisesti. Jos asianmukaista ilmanvaihtoa ei ole järjestetty, hapen puutteen vuoksi liekki sammuu, ja myrkyllinen kaasu jatkaa virtaamista huoneeseen. (Uudempiin laitteisiin asennetaan jo säätöventtiilejä, jotka sammuttavat kaasunsyötön, jos liekki sammuu).
On varmaa, että sähköenergialla tapahtuva lämmitys tarjoaa suurimman mukavuuden, mutta se on myös kallein. Sähkölämmityslaitteita, joiden jännite on 220 V ja teho 0,5–10 kW, saa käyttää vain tiukasti määräysten mukaisesti. Näiden laitteiden asennus ja kunnossapito kuuluu yksinomaan asiantuntijoille. Vaikka nykyaikaiset lämmitystavat yleistyvät yhä enemmän, kotitalouksissa käytetään edelleen eniten perinteistä lämmitystapaa uunien avulla. Tähän kuuluvat myös öljylämmitysuunit, sillä ne eroavat hiiliuuneista vain siinä, että niitä lämmitetään harvemmin ja eri tavalla.
Taloudellista lämmitystä varten on tiedettävä eri polttoaineiden lämpöarvo, palamiseen tarvittava ilmamäärä sekä tarvittava tila polttoaineen varastointiin. Näistä suureista antaa tietoja seuraava taulukkomme. Näiden tietojen analysoinnista voidaan päätellä myös, että »kallis polttoaine on halpaa«.
